Welly girl to be!

Jos joku on lukenu tarkasti edellisen paivityksen, niin huomas varmaan etta puhuin jostain suunnitelmasta. Ja se "hullu" suunnitelma toteutui: muutan ens kuussa saksalaisen vaihtarikaverin luokse Wellingtoniin! En ois ikina uskonu etta se oikeesti vois olla mahollista mutta nakojaan maailma on taynna pienia ihmeita :)
Yritan nyt kertoo lyhyesti miten tassa paasi nain kaymaan.

Viikonloppuna mieli oli aika maassa ku piti tulla leirilta kotiin ja soitin Ninalle. Kerroin vaan etta tassa perheessa asuminen ei oikeen onnaa ja se sano etta sen hostperhe haluais toisen vaihtarin. Kavin siis seuraavana paivana juttelemassa aluevalvojalle ja tota muuttojuttua alettiin selvittelemaan ja ne suostu! Siina oli monta mutkaa valissa mutta enpa viitti kaikkia selostaa turhaan. Aluavalvoja paatti kuitenki ottaa mut siita perheesta pois koska mun ei kuulemma taydy sietaa sellasta sontaa jota hostaidilta sain. Asun valiaikasesti aluevalvojan luona kunnes paasen muuttaa. Muuttopaivaks on laitettu 28. tammikuuta eli etelasaaren reissun loppu, toi reissuhan loppuu wellingtoniin joten on aika jarkevaa etta jaan suoraan sitte sinne.

Ja minahan olen innoissani! Musta ja ninasta tuli tuolla leirilla niin hyvia kavereita etten malta oottaa etta meista tulee hostsiskoksia! Ollaan molemmat ihan hyperinnoissaan:D Ollaan jo suunniteltu mita kaikkee voidaan wellingtonissa puuhata. Tassapa kuitenkin laiskalaisilla viivoilla asoita jotka ilostuttaa mua tassa:

-paasen jakamaan huoneen ninan kanssa ja saan ekaa kertaa "siskon"! Voin kuvitella meijat tekemassa kaikkee kivaa yhessa (vaikkei tietenkaan koko ajan!)

-asun wellingtonissa eli kyseessa on ihan kunnon kokonen kaupunki jossa tehtavaa ja pallisteltavaa riittaa. Kattelin googlesta kuvia ja ihanalta nayttaa, kylla ma city girl loppujen lopuksi oon ja on tata pikkukaupungin elamaa on jo saatu tarpeeksi seurailla

-liikkumisen pitais olla helpompaa kun juna-asema on ihan talon vieressa ja matka keskustaan kestaa vaan 10min, samoin kouluun. Jotain bussien tapaisiakin sielta pitais loytya!

-Nina on musiikki-ihmisia niinku makin ja talosta loytyy ainakin piano ja kitara. Siinapa meille yks kiva aktiviteetti lisaa:)

-hostisa on aluevalvoja eli tietaa tasan tarkkaan mista hommassa on kyse. Se kuulemma rakastaa vaihtareita ja ottais varmaan kymmenen joka vuosi jos vaimo antais luvan:DD

-Mita nyt kaikilta oon kuullu, noi on tosi valittavia ihmisia. Ainakin ne on hoidellu jo mun asioita, jarkkailly viisumia ja koulujarjestelyja yms. Oi kun ihania!:)

-Ne puuhaa perheena paljon kaikkea ja nina viettaa jopa aiti-tytar aikaa hostaitinsa kanssa (mika ei ois vanhassa perheessa tullu kysymykseenkaan)

-kaikilla myos ASSEn puolelta on tosi hyva fiilis tasta, kaikki on ollu tosi ilosia mun puolesta

-mulla on ITELLA niin hyva tunne tasta, ehkapa tosta alkais se mun vaihtarivuoden kulta-aika, fingers crossed

Tasta kaikesta oppineena tiedan kuitenki ettei taydellista oo olemassakaan ja osaan varautua ongelmiinkin. Sopeutumisprosessi taytyy taas alottaa uudelleen ja sellasta mutta eipa tassa mitaan havittavaakaan ole, taa vuosi on menny kiertolaiselamaksi joka tapauksessa.
Aluevalvojalta sain vuoden tsemppari-tittelin, se sano olevansa ylpee etta oon viela leuka pystyssa tan kaiken rumban jalkeen. Ja onhan tahan matkan varrelle sattunu vaikka mita, lahdon lykkaysta, muuttoa, ilkeita hostaiteja ja -tateja, huonoa tuuria sun muuta. Se sano etta on ilonen mun puolesta, tan kaiken jalkeen ansaitsen mahtavan loppuvuoden wellingtonissa, toivotaan etta niin kay!

Ja taytyyhan sita itestakin olla vahan ylpea, tein kerrankin jotain mita en normaalisti tekis eli pidin paani. Viikonloppuna paatin etta en anna periksi ennen kun joku tekee asialle jotain ja se kannatti. Ja taas uusi oppi takataskussa: jos jotain haluat niin sano, ei kukaan voi muuten tietaa. Hahah voisin kohta alkaa kokoomaan jotain elamanviisauskirjaa :DD

Lisaa yksityiskohtia myohemmin mates!

Rotorua camp: the time of my life!!

PENDEJOS, ur the best!!


Kapa Haka treenit "Kamate kamate ka ora ka ora!"


Mauricio, Jesus, Nina & ma uiui


Mitai, the maori cultural experience

Siina vahan kuvia viikon ajalta, enemman voitte kyylata facebookista! Tasta tulee nyt taas megaiso paivitys mutta tosi positiivinen sellanen.
Viime viikolla oli siis ASSEn NZ-vaihtareiden leiri Rotorualla ja en voi muuta sanoa kuin etta oli niin mahtavaa. Eikun viela parempaa ku mahtavaa, en keksi sopivan voimakasta adjektiivia. Toi leiri on ollu ehottomasti tan vuoden tahan asti paras viikko, sain valtavasti uusia ystavia eri puolilta maailmaa joiden kanssa pidetaan yhteytta erittain tiiviisti.
Meille muoodostui tosi hyva porukka, kaks meksikolaista jatkaa, yks italialainen jatka, saksalainen Nina, mina, tanskalainen Kirsten ja Miiraseni :)) (haha janna etta Miira luet mun blogia, mitakohan oon tannekki kirjotellu kaak :DD) Ihan parasta porukkaa, kauhee ikava jo kaikkia vaikka vasta perjantaina lahdettiin omille teillemme. Seuraavaks porukka kokoontuu yhteen Etelasaaren reissulla kuukauden paasta, en millaan jaksais oottaa!

Tehtiin vaikka mita, en nyt kaikkee tahan viitti luetella mutta kohokohtina voisin mainita ainakin kiwilinnut ja lugen eli sellasen jutun missa lasketaan sellasilla makiautoilla alas makea, oli niin hauskaa etta nauroin koko matkan alas:D Osa porukasta harrasti myos extreme-huvituksia, itse paadyin kuitenkin rentoutumaan kylpylaan sen sijaan.
Vaikka noi kaikki aktiviteetit olikin tosi hauskoja ja mielenkiintosia niin parhaina hetkina jai kuitenkin mieleen ihan perus random hengaus ton porukan kanssa, yolliset vierailut naapurihuoneessa, soutureissu kavereiden kanssa ja tietty kaikki sisapiirivitsit. Yleensa leireilla aina jossain valissa kyllastyn olemaan sosiaalinen ja vetaydyn hetkeksi omiin oloihini, tuolla taas en kertaakaan; en halunnut hukata hetkeakaan siita ajasta!
Rakastan sita fiilista joka tossa vaihtariporukassa, tutustuttiin kaikki tosi nopeesti kun kerran samassa veneessa ollaan. Oli mahtavaa olla taas pitkasta aikaa oma ilonen ja sosiaalinen itteni, hahah puhuin niin paljon etta se varmaan korvas viime kuukausien hiljaisuuden moninkertasesti. Joidenkin ihmisten kanssa kemiat kohtasi vaan niin hyvin etta pohdin vaan kauhulla etta mita siita sitten tulee kun pitaa lopullisesti hyvastella. En halua ees ajatella! Yksi hienoimmista asioista oli huomata etta vaikka kaikki tullaankin erilaisista kulttuureista ja taustoista niin yhteiselo on silti niin kovin luonnollista. Tamapa yksi vaihtarivuoden parhaista opetuksista!

Vaihtariporukassa on viela sekin hyva puoli etta muistakin kulttuureista oppii ihan huomaamattaan. Empa olisi ikina uskonu etta tietaisin niin paljon esimerkiks meksikon kultturista kun mita tuolla ihan paivittaisista keskusteluista opin. Kielitaitokin karttui: tallakin hetkella viestittelen vitsina meksikolaisten kanssa espanjaksi, toki google translaten avulla mutta kuitenkin. Varsinki toi kirosana yms osasto karttui ihan mukavasti:DD
Suomeakin paasin opettamaan, nyt osaavat muutkin sanoa suomeksi ainakin hyvaa yota, numerot ja sanan pahkina (hahah tata ei voi tajuta ellei ollu paikalla sorry!) sekaa tietty ne sensuroitavat jutut myos.
Suomeakin paasin puhumaan ekaa kertaa ihan face to face, kiitos miira! Ei vaan tunnu onnistuvan millaan hahah, takkuaa pahasti.

Opittiin myos paljon uutta kiwikulttuurista, opeteltiin mm kapa haka (kuva ylhaalla) ja kansallislaulu seka kaikkee muuta jannaa. Meilla oli tosi hyva tour manager joka jarkkas meille kaikkee mukavaa aktiviteettia ja oli jutuissa mukana. Onneks sama tour manager tulee kans etelasaaren reissulle:))

Nyt ei vaan yhtaan huvittais olla kotona, haluan vaan niin paljon takas tonne leirille, oli niin kivaa ettei sanotuks saa. Vikana aamuna ihan ruvettiin itkemaan kun piti uudet ystavat hyvastella vaikka jo kuukauden paasta nahdaankin.

Kutsuja on myos sadellut eripuolille maailmaa, kun oiskin sita rahaa ja aikaa niin lahtisin kaikkia moikkailemaan ympari maailmaa. On vaan niin saali etta loysin noin hyvan porukan muttei tan vuoden jalkeen suurinta osaa enaa naa. Itku itku :'(( Miksi maailman taytyy olla niin pirun iso??!!

Mitas nyt kodista viela, meilla on talossa uus kissanpentu Minnie ja ah se on NIIN sopo! Mulla on kans uus hostsrkkutytto, vaan viikon vanha, kavi eilen kylassa ja silla on jattimaiset varpaat:DD Ja ens viikonloppuna joulu, mites tassa nain paasikaan kaymaan!?

No se siita, hirveesti jai kertomatta. Ehka tuun viela myohemmin hehkuttelemaan lisaa, saas nahda;))

Ainiin, yks juttu viela: mulla ja saksalaisella vaihtarikaverilla on meneillaan suunnitelma, jos se toteutuu niin hallelujah! En paljasta viela, stay tuned!


Vikan illan dress up party!:DD

vahan kuvia:)

Tassa vahan viime aikoina kertynytta kuvasatoa:


Meijan talo feat. Asuntoauto "camper"


Midway beach, vaan 10min kavelymatkan paassa <3


Koulu, vahan huonosti nakyy :(


High ropes-kurssi, ma varmistan kaveria. Kiva vastuu, jos keskittyminen herpaantuu ni kaveri liiskaantuu lattiaan :PP


I MADE IT!! nayttaa helpolta mut oikeesti toi oli ihan sairaan korkeella ja pelottavaa! hyva fiilis kuitenki jalkeenpain


Meijan "extreme"-porukka, hahah oon ainoo ei-maori :DD

Ja lisaa tulee varmaanki Rotorua campin jalkeen, huomenaamulla lahto jeeeeeee!

Halfway through!

Niinku otsikosta viisaimmat voi paatella, ens viikolla oon siis virallisesti ja tasantarkasti vaihtarivuoteni puolessa valissa. Takana noin 18 viikkoa ja about saman verran viela edessapain. En vaan tajuu miten nopeesti aika taalla kuluu vaikka mitaan ihmeempaa ei aina tapahtuiskaan. Tahan ekaan puoliskoon on kuitenki mahtunu jo vaikka mita. Samalla tuntuu etta viela niin pitka aika siihen etta nakee perheen ja kaverit! Mutta loppujen lopuks 4kk on suhteellisen lyhyt aika ja siihen mahtuu viela vaikka mita jannaa!
Mita naihin hostperhekuvioihin tulee, oon edelleenki hyvin hammentyny, taytyy myontaa. Mentiin tana viikonloppuna Howardien kanssa taas camping ja olin innoissani ku oon tohon camping-touhuun ehtiny jo kovasti ihastua. Tunnelmaa vahan latisti kuitenki se etta sinne saapuessa sain hostaidilta saarnan etten saa harrastaa minkaanlaista "kuiskuttelua" tai eristaytymista Marlenin kanssa. Musta toi oli varsin kummallista, koska ei me olla sellasta aikasemminkaan harrastettu, en oikeen tiia mista se tuli. Aanensavy oli taas suht napakka. Kauniisti sanottuna. Onneks oon jo vahan tottunu siihen enka ota niin herkasti nokkiini.
Meijan hostaideilla tuntuu olevan joku systeemi meneillaan ku ne ei haluu etta ma ja Marlen ollaan ystavia. Hanurista sanon mina! Kyllahan tassa iassa pitais jo omat ystavansa saada valita. Keskella perhedraamaa ollaan siis, kuin mukavaa...
Jotenki taalla kotona ei oo kovin luonnollinen olo olla nyt, pelkaan etta mita seuraavaks teen vaarin. Viikonloppuna hostmama sano etta ollaan tosi erilaisia, se kuulemma sanoo mita ajattelee toisin ku ma. Sen mielesta meilla ei oo minkaanlaista aiti-tytar suhteeseen viittaavaakaan, etta se olis mulle vaan se "old lady". Mutta eihan tollasta asiaa voi pakottaa sanon mina. Valilla epailen etta haluuko naa oikeesti mua kattonsa alle. Jokin on pielessa but i can't put my finger on it.
Oli kiva viikonloppu silti taas vaikka draamat vahan painoki takaraivossa. Kaytiin porukalla monkija-ajelulla rantaa pitkin. Mahtava fiilis kun tuuli tuiversi hiuksissa, aurinko lammitti ja vieressa aallot pauhas. (oho olipas kliseisia ilmauksia!:DD)Pelasin myos krikettia ekaa kertaa elamassani ja aloin jopa tajuta saannoista jotain. Rugbyakin kokeiltiin mutta saatiin melkosesti mustelmia ja sisarusten valista kahinaa etta jatettiin kesken. Ma en siis mitaan tapellu, no worries, serkut taas oli toistensa kurkuissa kiinni :P
Ihan tajuton paikka taa Uus-Seelanti! Marlen meni mereen melomaan ja ehti jo aika kauas rannasta ku hostisa naki kolme VALASTA siella vedessa ja alettiin kaikki huitoa Marlenille etta tuu takasi. Se raukkaparka panikoi:(( ei kai ne nyt sinansa vaarallisia oo mutta isoja kuitenki ja siks parempi tulla rantaan ihan kaiken varalta. Valaita en eka ite nahny mut kiikarit autto ja siinahan ne oli: pyrstot nousi aina valilla pintaan silleen ku joissain hienoissa luontodokumenteissa. Ma siin sit hihkuin etta kuinka tajutonta mutta paikalliset katto mua pitkaan ja sano etta blaa ihan normi. Ei vaan meikalaiselle!
Grillattiin taas ja maattiin yolla paljaan taivaan alla tahtia katellen ja lauleskellen, mieleton fiilis! Tahtitaivas on taalla paljon kirkkaampi kun ei oo kaupungin valosumua hairitsemassa. On myos ihan taydellisesta nukkua teltassa ihan siina rannan vieressa, kun nukahtaa aaltojen pauhuun. Ei sita voi kuvailla, se pitaa kokea ennen ku tajuu!
Eilen olin myos paivaretkella Wairoassa meijan koulussa toimivan Young Parents' schoolin kanssa, ne pyys mua mukaan. Wairoa on siis pienempi kaupunki tunnin ajomatkan paassa ja mentiin siella sellaseen isoon liikuntahalliin. Siella melkeen katon rajassa oli kaikenlaisia koysisiltoja sun muita ja paivan ohjelma oli siis tasapainotella siella korkeuksissa kun kaveri varmisti. Turvavaljaat oli siis kaytossa mutta hyi se oli pelottavaa silti. Ma kokeilin eraanlaista nuorallakavelya, eli siis piti kavella vaijerin paalla ja ottaa tukea vaa kahesta koydesta jotka oli niin loysia etta ei niista oikeesti ollu paljoo apuu. Ja se oli oikeesti tosi korkeella! Onnistuin kuitenki kavelee sen vaijerin paasta paahan niinku kuuluki ja ah olin niin ylpee itestani etta tein sen. Taispa joku videoidakin sen:PP
Lauantaina siis lahto Rotoruaan, nyt ei millaan malttais oottaa enaa paivaakaa! Nyt naa kaks paivaa pitaa pesta pyykkia, kayda kaupungilla hommaamassa lounastarpeita ja pakkailla yms sellasta. Tosta tulee kyl ihan parasta, oon ihan varma!

Nyt puolenvalin kunniaks oon pohtinu tata vaihtariutta yleisesti. Valilla taa kaikki vasyttaa, haluais menna kotiin vaikka vaan yheks viikonlopuks ottamaan vahan "lomaa" tasta vaihtariudesta. Fyysisesti oon myos tosi vasyny vaikken kauheesti mitaan teekkaan; viime yonaki nukuin makoisasti 11 tuntia ja silti vasyttaa.
Tanne lahtiessa jotenki naiivisti kuvitteli etta taalla mua odottais taydellinen valmis elama johon vaan astuisin ja tadaa kaikki ois mahtavaa. Loppujen lopuks asia on taysin painvastoin, elamaa pitaa alkaa rakentamaan ihan taysin nollasta ja se on vaikeempaa kun kuvittelin. Perheenvaihdot, lomat sun muuton sotkenu kanssa sen verran etta sellasta normaalia elamanrytmia harrastuksineen yms ei oo paassy muodostumaan. Ja se vaikeuttaa sopeutumista.
Oon nyt alkanu tajuumaan etta tasta vuodesta ei ehka sittenkaan tullut mun elamani nautinnollisinta. Arpapelia taa kaikki on, joillain kaikki menee ihan putkeen heti alusta eika haluais suomeen enaa palata, toisille vaihtarivuosi on enemmanki yks iso "kovuuden testi" (hitto kun itseilmasu suomen kielella takkuaa!). Ite taidan kuulua jalkimmaiseen kategoriaan mika ottaa valilla paahan oikeen kovasti. Ns. vaikeesta vuodesta toisaalta saa ihan erilaisia asoita irti ja voinpahan ainakin aikoinani olla pirun ylpea etta kaikesta tastakin tuli selvittya ja siina sivussa myos nautittuakin.
Joskus mietin etta onko vaihtarivuosi kaiken sen arvosta ja aiheesta vois tehda melkosen plussamiinuslistauksen mutta enpa nyt siihen ryhdy. Mutta vaikka mita viela tassa lopussa ehtis menna pieleen, oon silti ehdottomasti sita mielta etta kylla se sen arvosta on. Tajuan kuinka mahtavasti asiat on suomessa. Aikasemmin aattelin etta suomi on tylsa ja harmaa paikka ja muualla kaikki on paremmin. Mutta nyt tiedan ettei asia oo ihan noin yksinkertanen. Mulla on suomessa hieno elama josta en haluu paastaa irti. Voi kun olisin vaan tajunnu sen aikasemmin ja ottanu siita kaiken ilon irti! Sen aion kylla tehda kun suomeen taas palaan:))
Oon myos miettiny tulevaisuutta paljon. Nautin suunnattomasti ajatuksesta etta voin tehda elamallani mita haluan, vaikken viela tiedakaan mita tahdon. Maailma on taynna mahdollisuuksia, on niin paljon kaikkea mita haluasin ehtia tehda. Miks elaman pitaa olla niin lyhyt? Ois mahtavaa joskus muuttaa jonkun kaverin kanssa yhteiseen kamppaan, lahtea interreilaamaan ja matkustelemaan ylipaataan, ihan vaan nauttia siita etta on nuori ja niin paljon kaikkee koettavaa. Ja taa vaihtarivuosi on yks niista.
Tahan loppuun viela yks niin maan mahtava klisee: ennemmin katuu tekematonta kuin tehtya!

:((

Nyt on vahan paha mieli. Tiian ettei blogiin sais liikaa vuodatella mutta taa on kuitenki helpoin tapa kertoo mita mulle kuuluu eika tartte teijan ihmetella etta mitas nyt on meneillaan.
Meilla oli siis taas draamaa huoh. Hengasin keskiviikkona kaupungilla Jesuksen kanssa ja pyysin Marlenia mukaan. Ei oltu varmaan kahteen kuukauteen hengattu kaikki yhessa ja oli kivaa. Kuulin kuitenki Marlenin hostaiti(eli siis mun hostaidin sisko)ei tykkaa musta koska "I put ideas in Marlen's head". Siis mita, en vaan tajuu mita oon muka tehny...Sen hostaiti (kutsutaan D:ksi tasta eteenpain) aina sanoo sille kuinka paljon parempi tyyppi se on. Ja kylla se aina mun korviin asti paatyy tassa tiiviissa yhteiselossa. Ei yhtaan kiva ku en yhtaa tiia mita oon tehny ansaitakseni sen vihat.
Samana iltana jouduin taas ongelmiin taalla kotona koska en ilmottanu etta en oo tulossa kalastusklubille syomaan niinku joka keskiviikko. Aattelin etta ne tekstais ja kysyis etta oonko tulossa ja koska ne ei sita tehny, aattelin etta voin jaada kotia. Kun ne tuli takas, sain kunnon saarnaa kuinka "rude" ma oon, ne oli kuulemma oottanu yli 45min etta tulisin eka himaan tai ees tekstaisin oonko tulossa. Eiko tullu mieleen etta se puhelin toimii toiseenki suuntaan? Mulle ei annettu kotiintuloaikaa enka oo ajatustenlukija. Ja anteekspyynnot ei auttanu, olin kuulemma odotuttanu niita edellisena paivana ku olinki ex-hostperheen luona syomassa enka muistuttanu. En aatellu etta tartteis ku vasta edellisena paivana olin kysyny lupaa. Emma nyt kaikkee pysty taydellisesti kelaa. Ketuttaa ku kovasti yrittaa mutta aina on jotain pielessa. Eihan tassa enaa kohta mitaan uskalla teha.

Sain myos palautetta mun kaytoksesta ja oon kuulemma toykee ja yli-itsevarma (siis mitaaaaah...?) ja se karkottaa ihmisia. Kuulemma mun puhetyylissa ja kaytoksessa on jotain mista ihmiset ei tykkaa ja yritin kovasti kysella mista on kyse etta voisin sen korjata mutta selkeeta vastausta en saanu. Olin jarkyttyny, mielestani oon kayttaytyny taalla hyvin enka oo koskaan ollu tarkotuksella ainakaa toykee, oon yrittany olla avuks ja aina pyytaa kohteliaasti jos jotain haluun. Muutenki oon aika vaatimaton, yleensa pysyn hiljaa jos en jostain puheenaiheesta mitaan tajuu enka vaadi mitaan ylimaarasta. En vaan ymmarra mista taa nyt tuli...

Oon kuulemma myos eparehellinen mun menoista, jos vaikka kysyn etta saanko menna kirjastoon ja paatanki menna kirjakauppaan sen sijasta (vaikka se olis siina ihan vieressa) ni oon sitte valehtelija. En vaan naa mitaan syyta miks pitais tekstaa ja kysyy lupaa tollasta varten uudestaan ku kyse on ihan pikkuasiasta. Kysyin etta mita saan sitte teha mutten siihenkaan saanu selkeeta vastausta, oon tosi hammentyny.
Asiaa pahentaa se etta mua verrataan Marleniin. Se on kuulemma rehellisempi ja tekee muutenki kaiken paremmi, on parempi tyyppi ja saanu enemman kavereita ja blaablaa. Mun ei kuulemma myoskaan kuuluis hengailla Jesuksen ja Marlenin kanssa (totta osittain kyllakin) vaan helgailla paikallisien kanssa mutta vahan ironista ku just sita ennen sain luettelon syista joiden takia musta ei tykata. Sen jalkeen tekee hirveesti mieli ruveta sosiaalistumaan ihmisten kanssa. Oon kylla talla viikollaki kyselly ainaki kolmesti paikallisia hengaa, mutta ei ne oo aina ees viittiny vastata mun viesteihin. Whatever.
Tosta vaihtareiden kanssa hengailusta viela sen verran etta, kun se sano etta Marlen on niin kivasti saanu kavereita niista intertanional studenteista ja silla on yks hyva saksalainen kaveri, niin miks sitte on vaarin etta me muut vaihtarit hengaillaan yhessa? En ymmarra mita eroa siina on.

Nojoo oli siina viela kaikkee muutaki sotkua mutta ootte varmaan tippunu jo aikoja sitten karryilta. Sain kuitenki hostaidilta lopuks kaikkien kyynelten jalkeen kaks lamminta halausta ja "Don't be sad"-kannustuksen muttei se mun pahaa mielta poistanu. Eika kyse oo siita, ettenko kestais kritiikkia valilla mutta kun en oikeesti ymmarra mita oon tehny vaarin vaikka oon kysyny. Oon myos ollu ihan oma itteni taalla ja saan vaan kuulla mika mussa on vikana ja miks musta ei tykata, eli toisin sanoen se arvosteli mua ihmisena eika se oo yhtaan kivaa. Satutti aika lailla ja sattuu vielaki vaikka siita nyt pari paivaa jo onki. Nyt vaan mietin etta onkohan taa koko suku vihannu mua tan koko ajan... Eikai tassa nyt muu auta ku yrittaa kovemmin ja katella. Ja kestaa.

Nooh, on tassa jotain kivaaki, hostsisko fiksas mun hiukset eilen, tosi kivat tuli! Eilen myos kaivettiin joulukoristeet esiin ja pistettiin joululauluja soimaan, kovaa vauhtia sekin juhla lahestyy. Enka malta oottaa etta paasen sinne Rototua campille vahan tuulettumaan tasta kaikesta ja pitamaan hauskaa muiden vaihtarien kanssa. Enaa viikko!

Great summer savings

On vahan hammentavaa ku kavelee kauppaan ja nakee siina oven vieressa hyllyn taynna mainoksia, toiset sanoo "Great summer savings" ja siina vieressa on toinen joka taas sanoo "Get ready for christmas". Eli toisin sanoen eihan tassa tiia miten pain pitais olla kun joulu ja kesa pukkaa paalle yhta aikaa!

Viime viikolla laitettiin suvun ja muutamien kavereiden voimin takapiha kuntoon hostsiskon haita varten. (siis en puhu nyt mistaan haikaloista vaan siita juhlasta ku mennaan naimisiin, kirjaimia puuttuu ;DD)Hostisa osti siis siirtonurmikkoa ja sita kanniskellessa ja levitellessa meni mukavasti yks kuuma kesapaiva ja palkkioks pidettiin talkoobarbeque avec kaikki peruskiwisapuskat kuten makkarat, "meat patties", sampylat ja perunasalaatit. Olihan sita kiva istuskella terassilla ja katella kovan tyon tulosta hyvassa seurassa ja hyvan ruuan kera. Nyt mun tehtava on siirrella sadettajaa vahintaan kolmesti paivassa ettei uus nurmikko kuole kuivuuteen.

Viikonloppuna mentiin Jessin ja hostaidin kaa kaupungille ettii niille mekkoja ja kenkia hostsiskon haihin ja ihan kivoja loyty vaikkei ne ihan mun makuun ollutkaan. Vahan harmittaa kuunnella naiden haahehkutusta ku ei Marlenin kanssa paasta mutta uhrauksia on tehtava. Tiedossa on kuitenki samaan aikaan niin mahtavalta kuulostava etelasaaren reissu etta oon kuitenki mielummin siella. Huonoa tuuria ajotuksen suhteen :((
Oltiin taas sukuloimassa tana viikonloppuna. Host-tati saa vauvan ihan lahiviikkoina ja mentiin pallistelemaan vauvan huonetta ja syomaan grilliruokaa(again) ja pavlovaa. Ihan mukavata, niin mukavia ihmisia noi host-tadit!

Sunnuntaina meilla oli futisjoukkueen fundraising verkkaripukuja varten ja pestiin autoja hintaan $4. Mun tehtava oli heilua keskella liikenneympyraa sellasen mainoskyltin kanssa ja yrittaa houkutella asiakkaita. Aika poljalta se tuntu hillua siina kaikkien toljotettavana mutta aloin kummasti nauttia huomiosta ;)) Nojoo kylla ma niita autoja ihan oikeesti pesinkin ja asiakkaita riitti, nuoria ja miespuolisia varsinki kun tyttojen futisjengista kerran oli kyse :PP Mutta se oli oikeesti tosi rankkaa tyota mutta hauskaa.

Nyt on iskeny tajuntaan etta taalla on nyt oltu jo aika kauan. Huomasin etten muista joitain aika itsestaanselvia asioita suomesta. Minka varinen on 20 euron seteli? Miten uutisten tunnaribiisi menee? Mitka mun aamurutiinit olikaan? Milta oma sanky tuntuu? Milta kotona tuoksuu? En oo ikina ennen ollu nain kauaa pois kotoa.

Oon myos tajunnu etta mulla oli ennen lahtoa ihan liian isot odotukset tasta vuodesta. Etta kaikki heti jotenki loksahtaisi taydellisesti paikoilleen ja kaikki ois kivaa ja mahtavaa ja blaablaa vaikka kuinka varoteltiin etta niin se ei oo. Ja luulinki varautuneeni mutta ei sita oikeesti voi tajuta ennen ku sen kokee. Olin niin naiivi.
Nyt kun oon laskenu odotukset alemmas, oon alkanu myos nauttia tasta paljon enemman enka oo ollu niin koti-ikavainenkaan. Hyvinhan mulla rullaa, no worries! Niin paljon kivaa takana ja viela enemman edessa. Ja ennen kaikkea taydellista elamaa ei oo olemassakaan, sen taalla oon oppinu. Pitaa vaan ottaa ilo irti kaikesta hyvasta ja oppia elamaan huonompien juttujen kanssa. Ton opin aion ottaa mukaani suomeen ja nauttia elamasta ihan erilailla tasta eteenpain. Kliseita kliseita, mutta niin totta.:)

dramaaahh

Mitas tässä nyt tälläkertaa...? Takana taas yks viikko, empä hirveesti mitään mainitsemisen arvosta oo puuhaillu oikeestaan, sitä aika lailla samaa. Fiilikset menee vuoristorataa niinkuin ennenki, olo on taas ku jollain varhaisteini-ikäisellä haha :DD Viime aikoina oon tosin jostain kumman syystä alkanu viihtyy täällä paljon paremmin, tunnen itteni jo aika lailla kiwiksi, vaikkei tässä nyt tietty millekkään natiivitasolle pääsekään. Alan tuntea eräänlaista "kansallisylpeyttä" tästä maasta, hihkun aina innoissaan ku bongailen jotain NZ-aiheista. "Ne"-sana on vaihtunu "me"-sanaan(anteeks huono ilmasu). Eli siis alkuaikoina saatoin ihmetellä etta "näinkö nää täällä sen tekee", nyt taas ajattelen että "näinhän me se tehään". Aika hassu juttu, huomasin tän oikeestaan nyt viikonloppuna ku katoin uudestaan "Valasratsastaja"-leffan, joka on siis kuvattu täällä ihan lähistöllä ja kertoo paikallisen maoriyhteisön elämästä. Ekaa kertaa katoin ton leffan siis Suomessa ja kelasin että apua, friikki aksentti, outoja sanoja ja tapoja yms. Nyt kun katoin uudestaan, huomasin että aksentti kuulostaa musta täysin normaalilta, tuttuja tuotemerkkejä vilahteli ja paikat oli tosi tutun näkösiä kun ollaan oltu telttailemassa ihan siinä kuvauspaikkojen lähistöllä. Muitakin kulttuurillisia juttuja huomasin, mutta niitä on vähän vaikee selittää ni antaa olla. Pointti on kuitenki se, kaikki tossa leffassa näytetty vaikuttaa ihan erilaiselta täältä paikan päältä arvioidessa kun on jo päässyt tähän kulttuuriin aika hyvin sisälle, äh vaikee selittää. Mutta toihan on yks vaihtarivuoden tärkeimmistä "tavoitteista", jeejee!
Ainiin pakko mainita että hostperheen mielestä mulla on aussiaksentti, en tiiä mistä se on tullu. Syynä saattaa olla aussisarjat, who knows. Toi on vaan aika huvittavaa, että ennen lahtöä aussi/kiwiaksentti kuulosti musta ihan kauheelta ja aattelin et en tuu ikinä tottuu siihen mutta tässäpä sitä sitten täydellä down underilla mennään. Aikasemmin normaaleilta kuulostaneet jenkki- ja brittiaksentit kuulostaa nyt ihan pelleiltä. Ihan tosi.
Sain viikonloppuna koulun end of the year reportin, eli ainekohtasen sanallisen arvion mun koulumenestyksestä ja kivaa palautetta sieltä tuli. Oon kuulemma hiljanen, tunnollinen ja kohtelias oppilas joka on vieraasta kielestä yms huolimatta tehny hyvää työtä vaikken oikeesti ees koulussa pahemmin mitää tehny. Kivahan se on aina silti saada hyvää palautetta!
Nyt varmaan ihmettelette että mitäs toi otsikko meinaa, niin sen verran voin sanoa että eilen mulla ja marlenilla tuli eilen hämminkiä hostäitien kanssa, tosi sekava tilanne enkä nyt rupee sitä tässä selittelemään mutta kyse oli lupien kyselemisestä (taas) ja tilanne meni vähän överiks itse kullakin. Onneks oltiin Marlenin kaa samassa tilanteessa ja päädyttiin loppujen lopuks aluevalvojan luokse pillittämään ja vuodattamaan ja aluevalvoja oli vähän raivoissaan meijän puolesta. Sekavaa sekavaa... Marlenin perheen kanssa asia on selvitetty, mun case on vielä vähän auki eli en tiiä mitäs nyt seuraavaks. Hostäiti sai ehkä eilen järjestöltä puhuttelua tai sitten ei, en tiiä yhtää arghhh. Pieni juttu paisu ehkä vähän turhan isoks ja kaikkee muuta hämminkiä oli kans mukana mutta kyllä tää tästä selviää. Aina ei oo yhteiselo ihan saumatonta mutta kaikesta oppii.
Aluevalvojan kanssa juteltiin siis eilen, ja kun sain kuulla etten voikaan mennä Howardien kaa telttailee niinku aattelin (nyyyyh..)ni järjestöltä sanottiin että voisin luultavasti mennä yhen toisen suomivaihtarin luokse kyläilemään joululomilla. Hyvältä kuulostaa, en oikeen tajunnu mistä oli kyse mutta sitä ehtii selvittelemään myohemminki, fingers crossed!
Marlen on kanssa menossa just ennen rotorua campia sen koulun jarjestämälle surffimatkalle mutta kaikki muut siellä on about 13-vuotiaita ja se sais ottaa jonku kaverin mukaan ja vähän puhuttiin että haluaisin lähtee seuraks. Ongelma on vaan siinä että en oo girls' highssa eli vähän epäilen että mua ei huolittais. Mutta ainahan sitä voi kysellä ja kaunista puhetta vääntää jos vaikka tekis poikkeuksen.
Kävin myös girls' highssa juttelee yhen leidin kanssa joka on vastuussa kansainvälisistä oppilaista ja kyselin että josko voisin vaihtaa sinne ens vuodeks. Ens vuodeks mulle saattais olla tilaa mutta se vaatis kaikkee säätöö kuten viisumin muuttamista yms enkä oo ihan varma haluunko ryhtyä siihen mutta täytyy kattoo. Yks asia kerrallaan :))
Huomenna siis pitämään suomiesitelmää ja sen jälkeen brittalle hengaa, se lupas viedä mut tässä joku päivä surf lifesaving clubille kattoo jos voisin kans liittyy. Nyt te jotka tunnette mut nauratte varmaan ihan kippurassa, en ikipäivänä osais kuvitella itteäni hengenpelastajaks mutta liittyisin enemmänki sosiaalisista syistä ja ihan kokemuksen vuoks kun kyseessä on tosi paikallinen juttu. Ne siellä kouluttais mut kyllä (joo sopii yrittää xDD) eikä mun kuulemma oikeesti tarttis pelastaa ketään että kaipa toi vois ihan mahollista olla. Pääsispä ainaki kokeilee jotain mitä suomesta ei oikeen löydy!
Joo siinäpä se, aika sekavaa juttuu meneillään mutta selvitellään..Kyllä tästä hyvä tulee :))

Tolaga bayyy!!

Tassa tulee nyt taas vahan selostusta siita mita kaikkee oon tehny viimeaikoina etta pysytte vahan karryilla missa mennaan.
Toissa viikonloppuna mentiin vietettiin ihan vaan leffailtaa perheen ja bradin tyttoystavan kanssa, kaytiin hostsiskon salongissa varjayttamassa hostaidin tukka (munki kuontalolle tehaan jotain tassa lahiaikoina kunhan keksin mita haluun) ja siita suoraan kaupungille joululahjaostoksille; valikoimaa ei tosin pahemmin oo tassa kaupungissa. Puhuin myos Eevan kaa skypessa ekaa kertaa, oli ihana jutella kaikkii kaverijuttuja ihan suomekski valilla, tosi hyva fiilis jai :))
Illalla Howardit (jessin&marlenin perhe, hostserkut) ilmesty meille ja grillailtiin ja kateltiin rugbya telkkarista . Jessin pikkusisko Anita ja pikkuveli Bryan ehdotti et pelattais "ball tagia" eli hippaa pallon kanssa ja toki mentiin. Siellapa sitte kaikki juostiin pitkin pihamaata kuin kakarat, hauskaa oli. Sain myos ylistysta mun pallonheittotaidoista ku osuin juoksevaa anitaa suoraan ohimoon pihan toiselta puolelta(uskokaa mua, se oli oikeesti kaukaa), haha oon hyva tahtaa! :DD
Just ku olin aatellu ettei kukaan ikina tuu pyytaa mua minnekkaa, sain kahelta koulukaverilta(Alexa&Annabel) tekstarin etta mita puuhaan, haluunko lahtee ajelulle ja niimpa menin. On naa paikallisetki valilla tylsistyneita, Alexa ja Annabel oli kuulemma ajellu koko illan ympari kaupunkia yrittaen keksia jotain tekemista ja keksi sitte pyytaa mua messiin, olin positiivisesti yllattyny! Kaytiin kaiti hillilla, joka on illalla viela makeempi paikka ku nakee kaikki kaupungin valot. Kaytiin myos riehumassa jossain random leikkipuistossa ja haettiin makista pirtelot sun muuta mugavaa, oli just jees!
Tona iltana myos huomasin etta ollaan jo tosi sisarellisia bradin kanssa, tapellaan jo ku sisarukset valilla, dissataan toisiamme (lapalla tietty!) jne. Bradin mielesta on myos erityisen viihdyttavaa et saikyn helposti ja koko illan se keksi erilasia tapoja saikyttaa mua. Lopulta paadyin kaataa vetta sen naamaan ja se taas jahtas mua ympari taloo ja maiski mua didgeridoolla (hahaha repesin!!), sain muistoks mustelmia, thanks a lot bro! Oon vaan niin ilonen etta elely tassa perheessa on vasta kuukauden jalkeen noin luonnollista.
Sunnuntaina mentiin marlenin kaa sellaseen melontatapahtumaan jossa sai kokeilla ilmaseks Waka Ama-melontaa, oikeestaan se oli ihan kivaa vaikka saatiin rakkoja kasiin. Kaytiin myos kahvilla ja rupateltiin mukavia niinku aina.
Viime viikolla siis loppu koulu. Viikon aikana vietin mm yhen illan "catering for the prizegiving" ah ei jaksa suomentaa, eli siis kokkaamassa ja kaatamassa vanhemmille kahvia ja teeta yms. Torstaina oli Bradin viimeset paattarit ja mentiin kattoo. Ne jakeli siella palkintoja menestyneille oppilaille ja tilaisuus oli tosi virallinen, lisaks mukana oli tosi paljon maorikulttuuria, esim haka(siis just sita tomistelya, huutoa ja kielen heiluttamista) ja puheet oli aina myos maoriks, uus janna kulttuurinen kokemus siis. Musta oli vaan aika kumma etta kyseessa oli bradin viimeset paattajaiset eika sita juhlittu millaan tavalla, tilaisuuden loputtua kaveltiin suoraan kotiin ja laitettiin telkkari paalle ja xfactor huutamaan fish&chipsien kera. Mua ainaki ottais paahan jos mun yllpparit ois tollaset, mutta kaipa se on maan tapa :DD
Perjantai-aamuna pakattiin asuntoauto ja ajettiin tolaga bayhin leirinta-alueelle perustamaan leiri viikonlopuks. Mukana oli siis koko lahisuku, isovanhemmat, Howardit, me ja hostsiskot poikaystavineen. Perjantai meni aika lailla leiria pystytellessa, velttoillessa ja grillaillessa, pelattin myos leikkimielista futista ja kirmattiin mereen uimaan (joka oli siina ihan asuntoauton vieressa). Lainasin Bryanin bodyboardia ja yritin verestaa taitoja mutta olin aika avuton. Vesi oli kuitenki yllattavan lamminta ja lilluttiin siella merilevien keskella jokunen tovi. Sitten taas kuivalle maalle kesaisessa auringossa kuivattelemaan.
Lauantai aamuna tyypillisen "terveellisen" makkarakananmunapekonivalkoinenpaahtoleipa-aamiaisen jalkeen lahettiin nuorempien voimin patikoimaan Cook's cove walkwayta pitkin. Kiivettiin siis sellasen hervottoman kukkulan paalle ja sit toiselle puolelle laaksoon, tasantarkkaan samaan paikkaan jonne Kapteeni Cook aikoinaan ensimmaisen kerran rantautui Uuteen-Seelantiin saapuessaan, aika janna fiilis seista siina just samassa mestassa. Koko aamupaiva meni siis siina patikoidessa, helle pisti hien roiskumaan ja valilla kelasin et kuolen tai ainaki pokerryn matkan varrella mutta selvittiin ja maisemat ja hyva seura oli kaiken arvosta!
Kuvia todisteena:


Patikoinnin jalkeen lepuuteltiin, kaytiin taas uimassa ja lounastettiin. Mentiin myos tolaga bay wharfin (eraanlainen pitka laituri) paahan ja osa porukasta hyppi mereen ja tottakai liityin joukkoon. NOT.
Oltiin kanssa mutasotaa anitan ja jessin kanssa, kylla se pikkulapsi mustakin viela loytyy, en liian aikuiseks oo paassy kasvamaan ;))
Mentiin melomaan mereen marlenin bradin ja sallyn kaa ja innostuttiin vahan "cathing waves" (ala huoli aiska, ihan maltillisia oli), sain parikertaa kunnolla kyytia mutta hauskaa oli, haluu menna uudestaan! Illalla meilla oli family roast ja rakennettin Jessin kanssa nuotio rannalle joka sytytettiin pimean tultua. Siina sitte istuttiin leirinuotion aarella, hostisa soitteli huuliharppua, oli ilotulituksia ja leikittiin tahtisadetikuilla. Siina leirinuotion aarella en voinu ku todeta etta toi hetki oli ihan taydellisen idyllisen ihana, olisin halunnu et se jatkuis ikuisesti, yks parhaista hetkista taalla ellei paras. Tollasten takia tanne on tultu! <3
Sunnuntaina pistettiin leiri kasaan ja nokka kohti gisbornea, mieli oli haikee kun kauan odotettu viikonloppu oli paketissa for good, ei luultavasti enaa menna tana kesana:((
Talla viikolla oon ollu vapaaehtosena meijan koululla toimivassa paivakodissa, mitaan suurta hupia se ei oo mutta onpahan ainaki jotain pitamassa mut kiireisena ettei se jostain lapi puskeva koti-ikava paasis taas valloilleen. Tarkotus olis menna sinne parina paivana myos ens viikolla ja tiedossa olis kanssa suomiesitelma yhille hemmoille, en jaksa selittaa, epaolennaista. Eli pitaapa sita pakertaa tassa viikonloppuna. Aika yksinaista on...
Viela yks juttu pitaa mainita: tanaan menin kaupungille hoitaa asioita, oli kuumaa ja aurnkoista ja paljon porukkaa liikkeella ja oikeestaan ekaa kertaa tajusin kunnolla etta taahan onki tosi kiva paikka, alan pikkuhiljaa oikeesti viihtyy tassa kaupungissa ja kesa onki taalla kuulemma parasta aikaa ku kaikki heraa eloon ja meininkia on enemman, saas nahda. Tunnelmat on siis nyt aika ristiriitaset, ikavoin edelleen kotiin mutta alan myos tajuta etta mulla tulee oikeesti ikava myos tata paikkaa kun aikoinani lahen voihvoih...
Tormasin myos ex-hostaitiin ja se tuntu tosi hassulta, sita on vaikee selittaa. Jotenki se tuntu haamulta menneisyydesta, nyt toisessa perheessa asustellessa koko vuosi tuntuu jotenki ihan erilaiselta kokemukselta. Tajusin myos kuinka kova ikava mulla on vanhaa perhetta vaikka uudessa viihdynki paremmin, kaipaan pitkia keskusteluja ex-hostmaman kanssa ja monta muutakin asiaa enemman ku oon tajunnukkaa. Puhuttavaa meilla kylla riittais, aattelin kysella jos voitais tavata vaik ens viikolla.
Kylla tassa kaikkee muutakin murhetta ja iloa on mutta nyt alkaa menna niin pitkalliseks selostukseksi etta adios!

PS Rotorua camp 22 days, voisko joku kertoo tavan jolla aikaa sais katevasti nopeutettua? :DD HALUAN JO SINNE!

Oon aikasemmin ehtiny oikeestaan vaan kirjottaa tanne mita kaikkee oon tehny enka niinkaan mun tuntemuksista eli tassa tulee.
Onneks voin nyt sanoa etta yleinen mieliala on kohonnu huomattavasti perhednvaihdon muota. ekan kuulauden olin tosi positiivisella mielella,kaikki oli uutta ja paasin reissaamaan ja nakemaan tosi paljon. Syys-lokakuu taas oli tosi rankka koska alkuinnostus meni ohi mut kaikki oli viela aika sekavaa. Kaiken lisaks olin kolme viikkoo lomalla ja olin tosi tylsistyny ja jopa ahdistunuki ja halusin vaan kotiin heti paikalla. Ja just kun aattelin etta alkaa menna vahan paremmin, sain tietaa et mun pitaa muuttaa. perheenvaihtoprosessi kesti parisen viikkoo ja se oli stressaavaa mut onneks tein tosi paljon kaikkee kivaa mika autto kummasti. olin toiveikas etta saisin perheen joka tekee enemman yhessa ja jonne sopeutuisin paremmin ja hyvinhan se toteutuikin!

Vaikka oon perheenvaihdon myota paljon onnellisempi, on pakko myontaa etta taa kaveriasia vaivaa edelleen jonkin veraran. Gisborne on nimittain niin pieni yhteiso etta kaikki tuntee toisensa mut se ei silti tarkota etta kaikki ois kavereita. Yleensakin ns selkaanpuukotus tuntuu olevan paikallinen tapa, porukka on toisilleen tosi ystavallisia vaikka todellisuudessa saattais vihata toisiaan mika on valilla aika hammentavaa. Koulussa hengaan yleensa yhessa porukassa mut ne on yhta lukuunottamatta vikan vuoden oppilaita eli ne ei oo taalla ens vuonna.
Oikeestaan keksin aika ison joukon syita miks kavereiden saaminen on ollu taalla vaikeempaa ku kuvittelin. Ensinnakin oon ollu poissa koulusta sairastelun, reissailun yms takia pajon enka jotenki oo loytany paikkaani taalla. Yleensa porukka on eri joka tunnilla ja meilla on vaan kaks valituntia ja ne on aika pitkia ja suurin osa katoaa niiden aikana kotiin. Siks sosiaalistuminen on vahan vaikeeta, kun suomessa just ruokis on sita aikaa ku hengaillaan ja vietetaan aikaa yhessa kavereiden kanssa. Ja nyt alko kesalomatki etta se siita...
Gisborne on sen verran pieni paikka etta yhteiso on taalla tosi tiivis ja uutena ja ulkomaaalaisena tanne on vahan vaikeempaa sopeutua. Naa ei myoskaan hengaa samalla tavalla koulun jalkeen ku suomessa, suurin osa menee suoraan toihin tai kotiin. Eika naa kysele ikina mukaan, eika vika voi kokonaan olla mussa, oon kylla kyselly ihmisia useempaaki otteeseen mutta aina tuntuu olevan jotain tarkeempaa tekemista, alan kyllastya olemaan aina se joka kysyy.
Suurin syy on ehka kuitenki se etta mun on usein vaikee samaistua mun ikasiin taalla, tunnen itteni jotenki paljon vanhemmaks ja kypsemmaks enka enaa jaksa sellasta teinidraamaa jota naa taalla harrastaa. Mun on vaikee osallistuu keskusteluun kun ne puhuu ihmisista joita en oo ikina tavannu tai asioista joista mulla ei oo mitaan hajuakaan. Muutenki huomaan usein ettei mulla oo yhtikas mitaan sanottavaa ja pysyn sitte vaan hiljaa mika ei tietenkaan auta sosiaalistumaan. Kylla ma taalla ihan oma puhelias itteniki oon, mutta vaan paljon harvemmin ku kotosuomessa.
Aikasemmin syyttelin itteani hirveesti siita etten oo loytany taalta kaveriporukkaa johon sopisin, onneks viime aikoina oon onneks oppinu olemaan vahan vahemman ankara itteani kohtaan. Sita tulee helposti verrattua Suomeen, jossa mulla on just maailman parhaat frendit ja voidaan hengata melkeempa missa ja millon vaan ja kaikki tapahtuu tosi automaattisesti. En kuitenkaa voi olettaa etta vaikki tapahtuis yhta luonnollisesti taalla, mutta arsyttaa se silti. Tosin mita nyt oon muiden vaihtareiden kanssa puhunu, niilla on ihan samanlaisia tuntemuksia ja vaikeuksia kaverien hankkimisessa, eli ehka vika ei sittenkaan oo vaan mussa. Ja samanlaisia kokemuksia oon kuullu myos muilta jotka on uudessa-seelannissa asustellu, saattaa olla osittain kulttuurillinenki juttu, en tiia.
Silti edelleen tulee sellasia hetkia etta kieriskelen itsesaalissa, tunnen olevani "epaonnistuneeks" vaihtariks, etta oon tuottanu itelleni ja muille pettymyksen kun en voikaan sanoa etta viihdyn taalla erinomaisesti ja oon saanu paljon kavereita yms. ja se on yks kauheimmista fiiliksista ikina. Ah sita on tosi vaikeeta selittaa mut oon vaan niin perfektionisti etta oon onneton jos kaikki ei meekkaan just niinku haluun, se kai se ongelma on. Aluevalvoja just tanaan kyseli etta miten voin, aikasemmin oon aina sanonu et joojoo hyvin menee vaik ei aina meniskaan, talla kertaa sanoin ihan rehellisesti etta paaosin hyvin muttei ihan kokonaan kuitenkaan. Niimpa se lupas hakee mut huomenna juttelemaan asiasta, en tiia osaisko se auttaa mut katotaas nyt.
Mutta nyt positiivisempiin ajatuksiin(voi kylla niitakin riittaa!): Viela pari viikkoa sitten aattelin etten oo saanu taalla paljon mitaan aikaseks mutta todellisuudessa oonki ehtiny tekemaan ja kokemaan ihan valtavasti kaikkee jo ekan 3kk aikana. Keksin teha ittelleni eraanlaisen viikkonakyman tasta vuodesta. Otin siis vihkosta aukeaman ja numeroin kaikki viikot taalla, yks viikko yhelle riville ja kirjotin muutamalla sanalla joka riville mita oon millaki viikolla tehny/mita on tapahtunu ja taytta tuli, kyllahan sita 13 viikkoon on mahtunu ihan valtavasti kaikkea mahollista. Laitoin viikkonakymaan myos tulevat tapahtumat ja kivalta se nayttaa nyt, eika muutama tyhja viikko haittaa, onhan se elama usein tylsaa kotonaki, tuppaa unohtumaan! Viikkonakyma autto selkiyttamaan ajatuksia kun naki numeroina montako viikkoa on mennyt ja montako jaljella :))
Mita muhun tulee, oon huomannu itsessani aika paljon henkisia muutoksia. Jo kolmen kuukauden aikana oon joutunu kypsymaan ihan valtavasti ja tunnen pienta ylepydenpoikasta etta oon parjanny nain hyvin vaikka taa on ollu paljon rankempaa ku kuvittelin. Kypsymisen huomaa siina, etten oikeesti jaksa valittaa typerasta teinidraamasta, oon kasvanu siita ohi. Valilla tekis mieli vaan takoa naille kalloon etta on maailmassa tarkeempiakin asioita kun naa perus "missa on seuraavat bileet", "kuka vihaa ketakin"-systeemit. Puhuin tasta marlenin kanssa ja se sano ihan samaa, sita kai se vaihtarina olo teettaa :))
Oon myos oppinu nauttimaan pienesta, kun koti-ikava on pahimmillaan ainoa piriste saattaa olla vaan joku ihan pieni juttu, esim auringonpaiste tai hymy joltain tyypilta. Tollanen positiivinen ajattelu auttaa asiaa kummasti!
Taalla oon myos oppinu nauttimaan hyvista hetkista ihan taysilla, elamaan vaan sita hyvaa hetkea kun se ei kuitenkaan ikuisesti kesta. Noiden hyvien hetkien muistelu taas auttaa myohemmin kun mieli on maassa.
Ennen kaikkee oon tajunnu etta (niin kliseiselta kun se kuulostaakin) on tarkeeta olla oma ittensa, tehda asioita joista aidosti nauttii eika valittaa liikaa mita muut ajattelee.
Summa summarum, viihdynko taalla? Joskus oikeen hyvin, toisinaan en sitten niin millaan, en voi oikeen sanoa kotiutuneeni tanne mutta tykkaan kylla. Olenko yksinainen? Suomeen verrattuna kylla, mutta en laheskaan niin paljon kun aattelen? Kaipaanko kotiin? Totta helvetissa, koko ajan se on siella jossain mielen perukoilla, valilla tulee aina pintaan. Joskus en ollenkaan. Kadunko etta lahdin? En todellakaan! 'if u never try then you'll never know' , jos en ois lahteny istuisin melko varmasti paraaikaa jossittelemassa etta mita jos oisikin lahteny. Vaikka valilla mennaan hammasta purren, oon myos nauttinut taalla olosta valilla ihan tajuttoman paljon, saanut kokemuksia joita en vois kotona saada ja jotka tuun aina muistamaan, tavannu hirveesti uusia ihmisia, kokenu erilaisia elamantyyleja, saanu hyvia ystavia(voi kylla!), oppinu kielta, paassy matkustamaan ja tutustumaan kulttuuriin, oppinu uusia puolia itestani, koettanu omia rajojani...huhhuh listaa vois jatkaa ikuisesti!
Niinkun sanonta kuuluu, aika kultaa muistot ja tiian etta oon oikeesti surullinen ku aikanani lahen taalta, kokemuksena taa on ollu ihan tajuttoman opettavainen. :))

Camping etc.

Ekat kaks viikkoa uudessa perheessa on nyt takana ja tosi paljon kaikkee on ehtiny tapahtua, koitan tiivistaa sen ees jotenki jarkevasti tanne.
Elama taalla on aika lailla erilaista kuin vanhassa perheessa ja onneks paaosin hyvassa mielessa. Tykkaan erityisesti siita, etta taalla keraannytaan iltasin yhteisen poydan aareen illalliselle eli "tea"lle (tai no oikeestaan sohvalle koska kiwityyliin samalla katotaan telkkaria) ja vietetaan aikaa yhessa. Tykkaan naiden huumorintajusta vaikka se onki aika ns karskia valilla, mutta ainaki taalla voi olla aika luonnollisesti ja jopa heittaa lappaa. Paljoo naa vanhemmat ei taalla harrasta, mutta keskiviikkosin mennaan kalastusklubille syomaan ja sunnuntaisi-iltasin on "family roast", jolloin hostsiskot poikaystavineen tulee tanne meille syomaan. Ylipaatansa kaikkia perhetapaamisia nailla on tosi paljon, mista oon tosi innoissani etenki kun Marlen ja Jess on aina mukana ja meil on aina kolmistaan tosi hauskaa. Oon niin innoissani et ollaan kaikki serkuksia nyt!
Naiden kahen viikon aikana taalla meilla on ollu jo kaks koko suvun tapaamista, toinen oli hostsisko Christyn 23v synttariaamiainen kello 8 aamulla (!!!) ja pappan eli hostvaarin synttarit viime viikonloppuna. Molemmat oli tosi kivoja tapahtumia, varsinki pappan synttarit ku koko suku innostu hyppii hyppynarua ja etenki mun hostisa oli niin pellen nakonen et paadyttiin kaikki kieriskelee naurusta. Ma ja Marlen kuitenki voitettiin hyppynarukisa, scandinavia rules!! :DD
Mun ekana viikonloppuna taalla siis mentiin "camping" (en keksi sopivaa suomennosta sorry!) Pouawa beachille, ihan tajuttoman hieno paikka. Parkkeerattiin asuntovaunu silleen et ku tiskas astioita keittiossa ni edessa avautu nakymat sellaselle ihan perfecto beachille, alla kuva todisteena!


Saavuttiin siis beachille siina aamupaivasta ja leiri oli pystyssa puolessa tunnissa ja sen jalkeen tietty kysaisin etta mitas seuraavaks. Naa katto mua aika pitkaan ja sano lopulta etta otappas tosta toi retkituoli ja ihan vaan rentoudu. Eli nakojaan kun taalla mennaan camping (kiwien vastine mokkeilylle) niin tarkein asia on rentoutuminen, kun suomalaiset aina ryhtyy kaikenlaisiin kunnostustoihin, halonhakkuuseen yms. Hostaiti oli kuitenki ottanu mukaan ison pinon lehtia ja oikeestaan oli aika mukava ihan vaan nautiskella auringossa ja jutskailla hostien kanssa. Ne oli erityisen jarkyttyneita ku kerroin kuinka suomalaiset harrastaa avantouintia ja siita riitti niille ihmeteltavaa koko viikonlopuks :DD Kokeilin myos melontaa ja hostisa ihan casually kalasti kolme hummeria joka ei oo taalla mikaan ihmeellinen elikko, vahan niinku ahven suomalaisille eli everyday normal.
Meilla kavi myos paljon sukulaisia vierailulla, mm hostsiskot, nana ja jess. Jessin kanssa kaytiin pienella kavelylla sellaseen paikkaan josta loyty mutaa jota laiskittiin naamaan ihan huvin vuoks :DD Meil oli myos tosi hyva keskustelu, puhuttiin siita kuinka ma ja marlen ollaan sopeuduttu tanne ja olin tosi otettu ku jess ihan vilpittomasti sano et oon paljon enemman kiwi, pukeudun, puhun ja kayttaydyn paljon paikalliseempaan tyyliin Marleniin verrattuna. Juteltiin kaikesta muustaki aika syvallisesti ja oikeestaan jess on aikalailla eka paikallinen jonka kanssa mulla oikeesti riittaa puhuttavaa, suurimpaan osaan teineista taalla mun on jotenki vaikee samaistua ja loytaa puheenaiheita. Oon siis tosi ilonen et oon loytany jessin, nyt mul on taas uus luottoystava taalla:))
Tietty tassa uudessa paikassa on omat haasteensa, esim taalla en saa menna ja tulla laheskaan niin vapaasti ku ennen ja sen takia oon joutunu ongelmiin taalla pari kertaa. Saannot tassa talossa siis sanoo etta niin kauan ku oon alaikainen, mun on aina kysyttavaa lupa etta saan menna minnekkaan. Ekalla viikolla en tienny sita ja sovittiin jessin kanssa etta mennaan leffaan ja kerroin vaan ihan ilmotusluontosesti etta ollaan menossa, en siis kysyny et saanko. Se oli tietty eka kerta enka luonnollisesti voinu tietaa, yritin vaan ottaa mallia bradista joka ei koskaan ilmottele tai kysele lupia.
Seuraavalla viikolla jouduin sitte ihan kunnolla ongelmiin ku menin ostamaan lipun balliin (=ns tanssiaisiin) kysymatta ensin, tietty aattelin et se on okei kun se on koulun jarjestama tapahtuma ja tosi tarkasti valvottu ja nain. Aika tiukkaa palautetta sain ja fiilikset oli pari paivaa vahan maassa, varsinki ku tajunnu tehneeni mitaan vaaraa, vaan ymmartany vahan vaarin naa saannot. Mut se on onneks nyt selvitetty ja oon tulevaisuudessa tarkempi ton asian suhteen, vaatii vahan totuttelemista.
Balliin menin siis lauantai-iltana ja sen jalkeen bradin ja muutaman tutun kanssa kalastusklubille ja oli kivaa (kuulostaa oudolta mut oli just jees) ja sunnuntaina hengasin kaupungilla jesuksen kanssa ja sellasta kaikkee.
Eilen hommasin myos kuntosalikortin ja marlen ja jess nakojaan kay siella kanssa ja ruvetaan menee yhessa koulun jalkeen, jee! Torstaina mulla on tapaaminen personal trainerin kanssa joka testaa mun kunnon ja tekee mulle treeniohjelman, vahan janskattaa naha miten parjaan ku oon laiskistunu taalla aika lailla :PP
Parin viikon paasta mennaan koko suvun voimin Tolaga Bayhin camping, oon ihan happyhappy, talla kertaa mukana on myos teiniseuraa ja kuulostaa tosi kivalta ja lisaks tolaga on toooosi natti mesta kanssa. Koulu loppuu parin viikon paasta ja taytyy myontaa etta suunnitelmat on nyt vahan sekasin, mutta aattelin etta voisin menna vapaaehtoseks esim paivakotiin tai jtn sillon ku muut tekee loppukokeita ettei tarvii ihan yksinaan kotona istua, taytyy kattoo. Ja rotorua camp on vaan 6 viikon paasta, huhhuh aika menee nopeesti!
Lopuks viela vahan kuvasatoa, kun oon aikasemmi ollu aika laiska laittamaan niita tanne:


Melontaa

Getting ready for the ball, yritin saada kuvan mekosta, jonka lainasin hostsiskolta, vahan huonosti nakyy :((

Ajettiin balliin porukalla Makeren faijan army truckilla, oli just janna juttu :DD

OU JEA!

Jaahas, nytpä sitten asutaan uudessa kodissa ja sepä kävi nopeesti. Muutin eilen
(sunnuntaina) siis uuteen perheeseen tunnin varotusajalla mutta on ehkä parasta alottaa
tää stoori alusta ni ehkä saatatte jopa tajuta miks näin kävi. Ja pahottelut huonosta
suomen kielestä, alkaa pahasti ruostua :DD
Viime viikonloppuna täällä Gisbornessa oli yks vuoden kohokohdista A& P Show, eli
eräänlaiset ulkoilmamessut/huvipuisto, jossa voi mennä laitteisiin, shoppailla, kattoo
ratsastusta ja lampaidenkeritsemiskilpailuja (ihan totta joo, kiwit harrastaa sita ihan
tosissaan) ja kaikkee muuta maan ja taivaan väliltä. Käytännössä koko Gisborne menee
sinne joka vuosi ja siks siellä törmäs tuttuihin koko ajan. Perjantaina ei siis show’ n takia
ollu koulua, joten menin eka Brittan kanssa sen kaverin Millien luokse ja sielta show’ hun
vapaaehtoisina about tunniks. Vähän huonoo tuuria, koko viime viikko oli yhta sadetta
ja siks se ” showgrounds” oli yks iso kasa mutaa, vannon etten oo ikinä ennen nähny niin
paljon mutaa, ihan hulluu! Mulla oli tietty jalassa valkoset converset ja päätettiin mennä
kunnon kiwityyliin paljain jaloin, haha se tuntu inhottavalta aluks mutta kyllä siihenki
tottu.
Show’ ssa oli hauska huomata tosi tyypillista kiwimeininkia, porukka kulki joko
kumisaappaissa, varvastossuissa tai paljain jaloin ja päässä oli tietty sellanen tyypillinen
farmarihattu ja iloisia ” gidday” tervehdyksiä kuulu aina sieltä täältä. Mua oikeestaan
jopa nauratti toi sterotyyppisyys, etenki ku siellä oli ihan oikeesti lampaita joka puolella
vieläpä!
Show’ sta mentiin kaikki kolme Brittalle yöks ja yks toinen kaveri Laura tuli kanssa
sinne syömään. Kateltiin koko ilta leffoja ja kuunneltiin musaa ja sotkettiin samalla
koko talo aika tehokkaasti. Soitin niille suomalaista musaa ja yleinen kommentti oli et
se ei ees kuulosta kieleltä, kiitti vaan! :DD Järkytyin taas vähän kun sovittiin et syödään
jälkkäriks jätskiä mut nepä kaato mun jätskin päälle limua, hieman hämmentävää. Luulin
et se oli joku pila mut muut oikeesti veti sitä naamaan ku suurinta herkkua (musta se oli
disgusting). Mut maassa maan tavalla, vai mitä?
Aamulla jouduin herää aikasin ku mentiin Marlenin uuden hostperheen kanssa taas
show’ hun yheksältä. Marlen siis muutti sen entisestä karseesta perheestä sen kaverin
Jessin luokse ja on nyt ihan ylityytyväinen. Tapasin show’ ssa Jessin ja oikeestaan koko
perheen ekaa kertaa ja rakastuin niihin ihan totaalisesti. Ne otti mut vastaan ku uuden
perheenjäsenen, syötiin yhessä pikniklounas niiden autolla ja ah siellä oli kaikkii ihanii
herkkuja ja ne jako auliisti kaiken. Siinä sit syötiin ja Marlenin hostäiti Dianne kerto että
sen sisko oli kuullu musta ja vois mahollisesti olla kiinnostunu hostaa mua. Olin tosi
ilonen ku kuulin että molemmat perheet on tosi läheisiä, yhtä suurta perhettä.
Illalla mentiin minä, Marlen ja Jess Jesuksen (meksikolainen vaihtari) synttäreille ja
tutustuin Jessiin tosi hyvin, meillä on samanlainen huumorintaju ja tultiin tosi hyvin
juttuun. Annoin myös illalla Nickylle sen kiinnostuneen isäntäperheen yhteystiedot ja
Nicky lupas soittaa niille aamulla.
Siinä about puol kolmelta sunnuntaina chillailin ja söin lounasta kun Nicky soitti. Se
puhelinkeskustelu oli oikeestaan aika huvittava, pakko laittaa, se meni jotenki näin:
” Hi Liisa how are u? What are u doing at 3.30?”
“ Umm, nothing I guess”
“ Good, cause ur moving then.”
“ WHAT?!”
“ yup u heard me”
Eli siis kuulin että muutan kello 2.30 ja olin tunnin päästä jo uudessa talossa, en tajuu
miten se kävi niin nopeesti.

Mun uus perhe on ihan erilainen ku vanha, mutta oon ihan yli-innoissani. Perheeseen
kuuluu siis isä Chris, äiti Jan ja kolme lasta Jaqueline, Cristy ja Brad mut vaan Brad asuu
enää kotona, se on siis 18 eli joku puolisen vuotta mua vanhempi. Jännitin vähän noiden
tapaamista, etenki Bradin mut kaikki meni just hyvin ja mut otettiin tosi lämpimästi
vastaan ja heti ekasta illasta lähtien tuntu että jotenki sovin tänne paljon paremmin ku
vanhaan perheeseen. Oon tositosi ilonen että tää tuntuu enemmän perheeltä eikä vaan
joltain epämääräseltä joukolta ihmisiä jotka vaan asuu samassa talossa. Nää viettää tosi
paljon aikaa yhessä, kaikki hengaa yhessä olkkarissa, katellaan telkkaria ja jutellaan
kaikesta mahollisesta. Näillä on tosi hyvä huumorintaju, varsinki Chris kiusottelee jo
mua ihanku oltais tunnettu kauemminki ja sellast kaikkee kivaa. Se on vaikee selittää,
jotenki tää vaan tuntuu niin oikeelta täällä, tää on just sellasta mitä vaihtarivuodelta
isäntäperheen suhteen kuvittelin. Aika huvittavaa että viime viikko oli ehkä kaikkien
aikojen kauhein, sää oli karsee ja olin tosi hukassa ku en tienny minne oon menossa ja
näin ja siks kärsin myös hirveestä koti-ikävästä ja tällä viikolla oon nauttinu elämästä
varmaan enemmän ku koskaan. Tietty osa sitä on sitä alkuinnostusta joka varmaan menee
ohi pian mutta oon varma et nyt edessä on huomattavasti paremmat ajat.
Kaikkein parasta on kuitenki se et mul on ihan tajuttoman kiva hostveli! Brad on ottanu
mut vastaan tosi hyvin, tullaan juttuun hyvin ja se kertoo kaikille ihan innoissaan
uudesta hostsiskosta. Tosi hassuu että ollaan tunnettu about 2 päivää ja kohdellaan
toisiamme jo tosi sisarellisesti, esim tänä aamuna Jan ja Brad heitti mut kouluun ja
Brad kiusas mua siitä että oon lytton high:ssa joka on bradin mielestä yks jättimäinen
eläintarha (totta osittain kylläkin) ja mulkoilin ja dissasin sitä takas ihan kunnolla ja
sellast kaikkee, hyvä merkki! Varsinki sen kaverit on tosi uteliaita kuulee enemmän
tästä uudesta ” eksoottisesta” siskosta. Brad tuntee tosi monia mun kavereita ja oon nyt
jopa host-sukua useemman kaverin kanssa, tosi hämmentävää. Oon nyt paljon enemmän
teinielämän keskipisteessä täällä ja ihmiset on paljon kiinnostuneempia musta nyt, jipiii!!
Eilen illalla Brad vei mut ajelulle tapaamaan molempia hostsiskoja ja mummia, kaikki
otti mut vastaan uutena sukulaisena, se oli niin siistiä ja näiden suku on tosi läheinen ja
koko suku syö lounasta yhessä viikonloppusin ja telttailee ja tekee kaikkee yhessä, mikä
on just mitä toivoinki. Mennään tänä viikonloppuna telttailee/asuntoautoilee rannalle
rannikolle ja luvassa on grillailua yms muuta kiwimeininkiä, cool! Marleninki perhe
menee, mutta sääli vaan eri paikkaan L
Ennen mulla ei ikinä ollu viikonlopuks mitään tekemistä, ens viikonlopuks taas ois
tarjolla vaikka mitä, kaks tai kolme ihmistä on kyselly mua ulos viikonlopuks ja kaikkee,
ihan hulluu ja nyt joudun jopa sanoo ei ku mennään telttailee.
Kaiken tän kruunaa se et perhe kutsuu mua jo tyttäreks ja eilen illalla sain jopa
hyvänyönsuukon, kuin söpöö, olin tosi otettu!
Huhhuh ette varmaan tajunnu paljookaa, sorry! Viikon aikana on vaan ehtiny tapahtua
niin paljon kaikkee että on vähän vaikee selittää, päivittelen taas niin pian kun ehin!

Perheenvaihtoa ju muuta jorinaa

Tassapa tulee vahan tilannepaivitysta. Oon siis ollu nyt kohta kolme viikkoa lomalla taalla ja ootan innolla et paasen taas maanantaina kouluun et ois jotain kunnon tekemista valilla. Hirveesti en oo mitaan tehny, lukenu, kattonu telkkaa, lenkkeilly ja hengaillu joidenki kamujen ja muiden vaihtarien kanssa kaupungilla tai mita nyt ikina ollaankaa keksitty. Ekat kaks ja puol viikkoo lomasta meni siis melkosessa koomanomaisessa tylsyydessa , nyt loppuviikosta on taas ollu niin paljon kaikkee tapahtumaa etta huhhuh. Keskiviikkona hengasin vihdoinki Brittan kanssa, menin sen mummon taloon (jossa Britta asuu kolme viikkoa) kattelee leffoja ja tapasin sen parhaan kaverin Haleyn , joka viettaa taman viikon Gisbornessa. Lagailtiin eka muutaman leffan merkeissa ja mentiin sitte Pizza Hutiin syomaan, mukana oli myos Brittan lievasti seko pikkuveli ja sen seko kaveri Becks ja myos Brittan yks toinen hyva kaveri Millie. Aika ahky olo oli jalkeenpain taytyy myontaa, mutta taytyyhan sita nyt syoda koko rahan edesta ku kerran maksaa. Pizza Hutissa tuli vastaan pieni epamiellyttava ongelma kun mun paikallinen kortti ei toiminukkaan, ilmeisesti tuli matti kukkaroon (olin just pari paivaa aikasemmin buukannu lennot Wellingtoniin etelasaaren reissua varten) mut onneks oli sentaan vahan kateista mukana kuitenki. Pizza hutista mentiin suoraan sellaseen jannaan show’hun jossa yks etelaafrikkalainen hemmo hypnotisoi muutamia katsojia ja kaski niiden teha kaikkee hulluu. En aikasemmin uskonu et hypnotisointi oikeesti toimii mut nytpa uskon! En oo varmaan koskaan elaessani nauranu niin paljoo, paha vaa et mun vatsa oli viela ihan taynna pitsaa ja nauraminen teki vahan kipeeta :DD Joo voisin selittaa tosta show’sta ikuisesti mut ehka en nyt kuitenkaan. Anyway, sinne meneminen teki tosi hyvaa, koska olin pari paivaa karsiny koti-ikavasta, luultavasti koska olin niin tylsistyny ja aattelin vaan juttuja joita voisin olla tekemassa Suomessa jne mut se onneks meni ohi.
Tulin siis sielta kotiin joskus kymmenen maissa illalla (huom takalaisittain tosi myohaan!) ja hostmum taraytti et nyt on vahan ikavia uutisia. Se kerto menneensa viime viikolla ruokakauppaan ja tajunneensa et silla ei oo ees tarpeeks rahaa ruokaan eika jarjesto maksa sille tarpeeks et se sais ruokittua mut. Aluevalvojan kanssa ne oli anellu toimistolta etta maksais ees vahan enemman mut eipa menny lapi, mika meinaa siis sita etta mun taytyy muuttaa muualle. Onneks oltiin puhuttu asiasta aikasemmin ja olin siis osannu varautua etta silleen vois kayda eika toi siks ollu niin paha shokki. Saali se on kuitenki, koska tullaan hyvin toimeen ja naa haluis et jaan mut minkas teet. Kuitenki samalla tuli jopa helpottunu olo, on oikeestaan aika kiva ajatus etta saa alottaa puhtaalta poydalta. Mua on nimittain etenki viime aikoina ottanu paahan se ettei tassa talossa ikina tapahdu mitaan, me ei perheena teha mitaan yhdessa eika menna minnekkaan yms. Yleensa hostmum istuu koneella tai juttelee tuntikausia puhelimessa ja hostveli kattoo videoita ja ma koitan viihdyttaa itteani ku naista ei oikeen oo seuraa. Naa ei myoskaan oo vieny mua paljon minnekkaan, opettanu mua paikallisesta kulttuurista eika ollu oikeen kiinnostuneita etta mista tuun. Kultturivaihto joka on tarkee osa koko vaihto-oppilasvuotta puuttuu siis kokonaan. En ma niita voi syyttaa, hostmum tekee parhaansa minka opiskeluiltaan ehtii mutta taa on kuitenki mun ainoo mahdollisuus tutustuu tahan kulttuuriin ja nauttia tasta ja siks mun taytyy nyt olla vahan itsekas tassa kohtaa. Tietty riski on etta joudun huonompaan perheeseen mutta minkas teet.
Nyt mulle yritetaan loytaa uus perhe, tanaan sanomalehdesta pitais loytyy ilmotus musta ja ilmeisesti se menee myos koulun newsletteriin. Kuulemma monet soittaa ku nakee ilmotuksen lehdessa ja toivottavasti joku tuttu nakee sen ja haluu hostata mua. Onneks oon hyvissa valeissa Nickyn (aluevalvojan) kanssa ja se yrittaa loytaa mulle perheen joka ois valmis tutustuttaa mua tahan kulttuuriin enemman. Vahan on jannat paikat ku en yhtaan tiia minne oon seuraavaks menossa ja millon. Taa ajoitus on sikali vahan huono etta ens viikolla oon alottamassa harrastuksia mut en ees tiia asunko tassa talossa enaa sillon ja pystynko jatkaa niita sit siina uudessa perheessa, riippuen ihan siita missa ne asuu ja nain. Nyt kattelen paiva kerrallaan mita tapahtuu ja elan sen mukaan.
Onneks mulla on ollu taalla viime paivina paljon tekemista eika oo ehtiny murehtia tota perheenvaihtoa. Torstai-iltana Nicky kutsu mut ja Marlenin (joka myos vaihto perhetta about viikko sitten) niille syomaan ja tottakai mentiin. Nickyn kolme veljea ikahaarukasta 21-30 oli myos siella, tosi mukavia tyyppeja ja oli tosi tyypillinen laid back-meininki tyypilliseen kiwityyliin. Nickyn talo niinku suurin osa taloista taalla on tosi rahjanen ja sotkunen, vois kai sita alaluokkasekski kutsua ja kiweille tyypilliseen tapaan siella ei pahemmin valiteta yleisesta siisteydesta. Kannettiin pihalle poyta ja eriparin tuolit, kattauksesta ei ollu tietoakaan ja ymparilla on kaikenlaista roinaa, likasia vaatteita, pyoranramia ja kaikkee mahollista.Siina sitte istuskeltiin rupatellen ja oli tosi rento meiniki. Viela pari kuukautta sitten toi tilanne ja ymparisto ois ahdistanu mua suunnattomasti mutta muutaman kuukauden jalkeen kaikkeen tottuu ja oikeestaan nautin tosta illasta suunnattomasti. Veljet kertoili kaikkia jannia tarinoita niiden surffireissuilta ja kyseli et mita tykataan Uudesta-Seelannista jne. Kaikessa kamaluudessaan toi kaikki oli vaan niin ihanaa, tuntu et vihdoinki paasin tutustuu siihen aitoon kiwi lifestyleen eli siis laid back-meininkiin. Ja sehan on tan koko vaihtarivuoden idea, paasta tutustumaan uuteen elamantyyliin ja tajuta etta on muunlaisiaki hyvia tapoja elaa ku mihin ollaan totuttu. Eika tilannetta pahentanu etta seurana oli ihan “mukavannakoisia” nuoria surffarijatkia, tykattiin Marlenin kanssa varsinki siita nuorimmasta veljesta;)) Sen kanssa pelattiin korista ja futista ja kaikkee mahollista ja se otettiin korinheittokisa ja hahaha me tytot paihitettin Hamish (siis se nuorin veli) totaallisesti, tais sita vahan nolottaa havita :DD Vahan vaikeeta oli kylla kieltamatta kun oli niin pimeeta ettei ees nahny palloa korista puhumattakaa! Myohemmin syotii jatskia ja katottiin rugbya telkkarista, voiko tosta ilta enaa “kiwimmaks” muuttua!?
Seuraavana aamuna tekstasin Nickylle jotain siita perheenvaihtoasiasta ja samalla se kysy jos haluisin tulla ajelulle “up the coast” kun se vei sen tyttaren sinne sukulaisten luokse viikonlopuks ja tietty menin! Nicky kertoili kaikkee mahollista siita rannikosta ja kulttuurista ylipaatansa ja kyseli et miten suomessa ja nain. Kaveltiin myos Tolaga Bay Wharf paasta paahan, se on siis sellanen 300m pitka laituri ja paasta oli tosi hienot nakymat rannikolle. Illalla sit taas hengasin Marlenin kanssa, ostettiin jatskia ja mentiin rannalle istuu ja ihan vaa juttelee, oli tosi helpottavaa kun pystyin jakaa naita mun tanhetkisia sekavia ajatuksia jonkun kanssa joka tietaa mista on kyse. Oli lohduttavaa huomata etta samanlaisia huolenaiheita sillakin on.
Tassa taa nyt talla eraa, kirjottelen uudemman kerran taas kun tiedan missa tuun seuraavat 6kk viettamaan!

Paivittelya pitkasta aikaa

Eipa oo tullu paivitelty vahaan aikaan joten tassa tulee! Taalla ei oo pariin viikkoon tapahtunu hirveesti mitaan erityista, koulua oon kayny ja tan viikon lomaillu kun muut on tekemassa kokeita joita mun ei tarvii teha. Aika yksinaista on ollu kun kaikki muutkin vaihtarit on tan viikon koulussa mutta minkas teet. Ens viikolla alkaa virallinen kahen viikon loma, eika oo mitaan kummempia suunnitelmia. Oon joutunu valitettavasti varautuu hengailee taas itteni kanssa paaosin, koska ne ainoot kamut joita oon taalta saanu lahtee kaikki jonnekki reissuun. Tokalla lomaviikolla suunnitelmissa olis kuitenkin menna oleskelee Brittan mummon taloon (josta britta pitaa huolta ton viikon, dunno why...), ehka menna rock slidelle Karlin ja Brittan kanssa ja tutustuu Brittan parhaaseen kaveriin, joka tulee Gisborneen tokalla viikolla kanssa. Toivottavasti toteutuu...
Vahan on nyt viime viikkoina ottanu paahan taa yksinaisyys. Koulussa mulla on nimittain aika paljon kavereita, ikina en joudu valkkia viettaa yksin muutenki aina on joku jonka kaa jutella. Muttaku naa ei vapaa-ajalla tee oikeen mitaan eika oo kovin aktiivisia kutsuu minnekkaan. Taa kaverien hankkimisen vaikeus on tullu aikamoisena yllatyksena, kaikki on nimittain tosi avoimia ja tulee herkasti juttelee mut sit ei kuitenkaan. Luulisin etta suurin syy on, etta taa kaupunki on aika pieni eika oo hirveesti tekemista. Leffaan voi tietty aina menna, viela en oo ollu mut ehka mennaan huomenna.
Talla viikolla otin itteeni kuitenki niskasta kiinni ja rupesin jarkkaa harrastuksia ja muita aktiviteetteja. Se osottautuki aika helpoks, neljannen jakson alusta alotan nailla nakymin tanssikurssin, joka on joka maanantai ja keskiviikko. Kavin myos eilen tapaamassa tan alueen GirlGuide-vastaavaa kun olin kyselly et jos voisin liittyy partioon tai jotain. Aattelin et partiosta olis helppo saada kavereita ja nain. Gisborne on kuitenki niin pieni et meille vanhemmille ei oo omaa ryhmaa ja siks taa lady ehdotti et musta vois tulla apulaisohjaaja 7-9 -vuotiaille tytoille ja lupauduin. Vahan petyin sikali et kavereita en tuolta varmaan tuu saamaan ku oon ainoo nuori ohjaaja mut kuulostaa silti kivalta ja ompahan ainaki jotain tekemista.
Oon myos huomannu etta fiilikset menee taalla hullua vuoristorataa. Joskus heraan aamulla ihan maassa eika huvita nousta ylos ku ei oo mitaan kivaa tiedossa. Koulussa ekalla tunnilla saatan taas olla ihan innoissani, hymy huulilla ja seuraavalla valkalla taas arsyyntyny ku oon pihalla muiden jutuista. Iltapaivalla taas tylsistyny ja illalla aatella etta huhhuh olipa kiva paiva. Tota en vaan tajuu, en sit millaan; miten fiilikset voikaan vaihtua noin nopeesti aaripaasta toiseen ja taas takasin. Hirmu kasvattavaa taa kaikki silti on, taytyy parjailla ihan omillaan ja olla ite aktiivinen ja avoimella mielella.
Oon huomannu et musta on tullu taalla paljon reippaampi ja rohkeempi monella tapaa. Uskallan menna juttelee vahan tuntemattomimmilleki ihmisille ja vaik kysyy kyytia kotiin jos tarttee. Lisaks oon saanu paljon itsevarmuutta, taalla ihmiset kehuu toisiaan paljon enemman kun suomessa, saan kuulla taalla ainaki neljasti viikossa kommentteja esim. Oh u have such a pretty face! Ur eyes are so freakin' beautiful! I'm so in love with ur skirt, it's so cool. Ur hair looks so cool, i can't believe it! Toi on tosi hammentavaa valilla, meen aina tosi hamilleni ku en oo tottunu tollasiin kehuihin, kivaltahan se tietty tuntuu. Valilla tosin ihmettelen onks taa joku kulttuurillinen juttu etta kehuskellaan hirveesti, luultavasti on.
Oon paassy kanssa vahan tutustuu maorikulttuuriin, meilla on nimittain huomenna kaytannon koe poista, eli sellasesta narun paassa olevasta pallurasta jota pyoritellaan ja maiskitaan oikeessa rytmissa, aika vaikee selittaa. Musta on tullu aika taitava, ku sita on niin kiva treenailla. Arsyttaa ku en osaa oikeen selittaa tota, mut just makee juttu.
Ja lopuks viela pahottelut tasta kaikesta negatiivisuudesta, haluun kuitenki mielummin olla rehellinen enka vaittaa et joojoo mahtavaa on vaikkei aina oliskaan. Uskon ja luotan kuitenki etta taa on paranemaan pain. Alkaaka ymmartako sita niin etta karsin jotenki taalla, mulla on ollu taalla myos ihan tajuttoman hauskaaki ja oon saanu mahottomasti uusia kokemuksia ja seuraavia odottelen :))

Tässä nyt sitten vähän pidempi päivitys meikäläisen elämästä täällä kun edelliset kirjotukset on ollu sen suhteen vähän tynkiä. Eli yritän tässä eritellen kertoa vähän tarkemmin. VAROITUS! Tää on siis tosi pitkällinen selostus, pahottelut jo etukäteen!

Perheestä: Asun siis kolmistaan hostaidin ja –veljen 4v kanssa. Tullaan hyvin toimeen, ainakaan vielä ei oo tullu mitään suurempia ongelmia, mitä nyt kaikkee pientä mut sehän kuuluu asiaan. Hostmum erosi tän vuoden helmikuussa mutta tulee hyvin toimeen exmiehen kanssa silti, tai niin ainaki sanoo. Hostmumin elämä on täynnä draamaa, täytyy myöntää, koko ajan on jotain probleemaa joko exmiehen tai tuttujen kanssa. Mut tosi herttanen se silti on, ajattelee aina mun parasta ja on hirveesti pahotellu että nää viime viikot on ollu sellasta hulabaloota. Niin kauan ku pystyn pysyy noiden draamojen ulkopuolella, kaikki on hyvin, pidän kyllä huolen itestäni eikä mua onneks tarvii hirveesti paapoa.
Hostveli on tosi sulonen tapaus, toitottaa kaikille tuntemattomillekki et ’kato täs on mun isosisko’ ja se on tosi söpöö ja oon aina imarreltu :DD Mut osaa se olla varsinainen rasite välillä, varsinki ku se on tylsistyny ja rupee häiriköimään vaan ihan huvin vuoksi. Mut sellasiahan ne lapset on välillä…Ollaan kaikkee kivaa puuhailtu yhessä kuten opeteltu pyörällä ajoa, käyty puistossa ja tietty katottu muumeja! Hostveli on muuten ihan innoissaan muumeista, yks päivä se katto niitä varmaan neljä tuntia putkeen ja lauleskelee jo tunnaribiisiäki (joka on enkuks ihan väärä versio, murrr). Oon hyvä aivopesee lapsia! ;D
Elämä täällä on tosi arkista, välillä aika tylsääki ja se on ollu ehkä vaikein asia hyväksyä. Jotenki sitä ennen lähtöä aattelee että vaihtarivuosi on sellanen tajunnanräjäyttävä kokemus, että koko ajan ollaan menossa ja tapahtuu jotain mutta todellisuus on kuitenki jotain ihan muuta. Loppujen lopuks elämä on aika samanlaista toisella puolella maapalloakin, arkista mut kuitenki ihan mukavaa.
Päivärytmistä sen verran, että herään yleensä seitsemän ja puol kasin välissä, riippuen siitä että jaksanko panostaa tukkaan ja naamaan ;)) Petaan sängyn(!!!), puen koulupuvun päälle, syön aamupalaa(useimmiten weetbixeja tai muroja), teen lounasta jos jaksan(yleensä en), meikkaan, laitan tukan ja hyppään alexan kyytiin joka ajaa meijän ohi kouluun joka aamu. Koulun jälkeen täällä ei yleensä tapahdu hirveesti, suurin osa menee suoraan kotiin tai töihin ja sitte vaan lagaa siellä ymmärtääkseni. Käyn usein koulun jälkeen ulkona koiran kanssa tai lenkkeilemässä, useimmiten ylös Kaiti Hilliä, josta on tosi upeet näkymät kaupungin ja meren ylle. Mulle Kaiti hill on ikään kuin hengähdyspaikka, meen sinne usein vaan kattelee merta ja pohdiskelee maailman menoa. Ite käytän koulubussia josta joudun maksaa $1 ja joka on aina ihan täynnä meluavia oppilaita. Mut tykkään kyl tosta koulubussista, se on aika halpaa ja pysähtyy melkeen meijän talon eessä. Iltasin mennään tosi aikasin nukkuu, joskus jo kaheksalta mut tuleepa ainaki nukuttua tarpeeks.
Viikonloppusin meijän talossa siivotaan, ajetaan nurmikko, pyykätään ja sellasta. Joskus mennään kaupungille tai puistoon tai mitä nyt yleensä keksii, Gisbornessa ei oo nimittäin hirveesti tekemistä. Aika usein viikonloppuiltaisin mennään hostmumin kaverin Sandin luokse, jolla on kolme lasta, joista vanhin Bree on mun ikänen ja tosi mukava. Rakastan niiden taloa, se on ihanan iso ja viihtysä ja siellä on aika tosi rento ja mukava ilmapiiri ja kaikki on tosi mukavia ja vieraanvaraisia. Sandin luona tuun sitte näillä näkymin asumaan jos ja kun hostit menee jonnekki niin etten voi mennä mukaan.

Koulusta: Aineina mulla on siis jälleen kerran matikka, englanti, catering, historia, liikka ja bilsa. Tykkään eniten cateringista, kokkaillaan ainaki kahesti viikossa ja opettaja on ihan ylimukava, tosi rento aine siis. Matikassa on vähän vaikeuksia mut whatever…nojoo mun koulumenestys ei oo kovin kiinnostavaa eli se siitä tällä erää.
Mun ei onneks tarvii tehä loppukokeita, koska ne maksais mulle $400. Kokeet on siis ens viikolla ja seuraavan jakson lopussa marraskuussa ja näillä näkymin lomailen sillon. Noi marraskuun kokeet kestää ilmeisesti kaks viikkoo, eli mun kesälomat pitenee aika mukavasti. Oon siis luultavasti ens viikon lomalla ja heti perään on kahen viikon loma, jipii.
Koulussa on hengannu pääosin brittan kanssa, ollaan yhessä melkeen kaikissa aineissa. Britta on tosi ystävällinen ja huolehtivainen mut myös vähän erikoinen tapaus tavallaan. Mut oon vaan ilonen et on joku (noo on kyl muitaki mut anyway) jonka kanssa viettää aikaa koulussa ja näillä näkymin kohta myös koulun ulkopuolella. Mennään melkeen joka päivä lounasvälkällä brittalle ja syödään lounasta ja katellaan disney channelia. Joskus joitain muitaki kavereita tulee.
Eka kuukausi täällä on siis nyt pulkassa, aika on menny hirmu nopeesti ja paljon on ehtiny tapahtua. Oon siis ollu jo futisreissulla Palmerston northissa ja sukuloimassa Taurangassa sekä tietty tutustunu paikkoihin ja ihmisiin täällä. Nyt vihdoin tuntuu et on päässy vähän asettumaan tänne, mikä on hyvä. Onneks sovittiin Brittan kanssa et hengailtais yhessä viikonloppuna ja meksikolaisen vaihtarin Jesus’n ja norjalaisen marlenin kanssa ollaan puuhailtu kaikkee, varsinki marlenin kanssa ollaan tutustuttu tosi hyvin, tekstaillaan ja nähään aina välillä ja vaihdellaan kuulumisia.
Aika paljon mun ajatukset on ollu suomessa, kummasti alkaa arvostaa niitä pieniä itsestään selviä juttuja kotona. Esimerkiksi sitä, että voi marssia rennosti jääkaapille, mennä suihkuun sillon ku haluu, olla rehellisesti tosi huonolla tuulella ja muuten vaan olla ihan täysin kotonaan. Nyt pitäis vaan saada ajatukset pois sieltä kotisuomesta ja keskittyä ja nauttia näistä asioista täällä. Koti ja kaverit kuitenki pysyy mut tän tilaisuuden saa vaan kerran eikös?

Back home

Nonni, kotona ollaan, takana hyva reissu! Oltiin siis hostmumin aidin 70v synntareiden takia taurangassa tai oikeestaan tarkemmin sanottuna papamoa beachissa, joka on taurangan yks lahioista. Yovyttiin hostaidin parhaan kaverin aidin, Donnan, luona koska sen oman aidin koti on niin raihnanen ja sotkunen. Ne oli kylla keskenaan ihan kuin omaa sukua ja mut otettiin siella tosi hyvin vastaan uutena perheenjasenena. Donna varsinki oli ihan yliherttanen, se olis vieny mut lahestulkoon kaikkialle jos ois vaan ollu tarpeeks aikaa.
Ehittiin kylla tehda kaikenlaista, kaytiin suvun kanssa lounaalla sellasessa ihanassa surffirantakahvilassa, kaytiin hostmumin kaa shoppailemassa, kiivettiin ylos mount manganuille ja lilluttiin sellasissa ihanissa kuumissa uima-altaissa.
Paikkana toi oli ihan taydellinen jos tykkaa sellasesta OC-meiningista: talot oli hienoja ja valtavia, oli kunnon surffirannat, uima-altaat, ostoskeskukset...En vaan ymmarra miten tassa maassa on niin paljon niin rikkaita ihmisia, luksuslukaaleja riitti kilometrikaupalla. Oli makee reissu siis, ja jouluks luultavasti takasin ja sillonhan on kesa ja kuuma, en malta oottaa!
Paivittelen tassa joku paiva taas ja kerron miten arkielama taalla kulkee, nyt oon niin laiska etten jaksa, haha! :DD

Sataa :((

Tein nyt tallasen pikapaivityksen, koska lahetaan tanaan koulun jalkeen Taurangaan hosmumin aidin synttareille ja tullaan vasta sunnuntaina. Kivalta kuulostaa, toivottavasti saa on hyva ja paasen tutustuu vahan paremmin hosteihin. Sain just kuulla, etta hosmum ei enaa haluu asuu gisbornessa (tai sen kyl tiesin jo) ja yrittaa muuttaa taurangaan ens vuoden alussa, mutta tosi epavarmaa viela. Mut jos se on mahollista, niin mun case on vahan auki... Eli ilmeisesti jaisin tanne ja vaihtaisin perhetta tai jotain. Mun tota selvitellaan sitte ku tiedetaan etta onko toi muutto ees mahollinen.
Jaahas enempaa en ehtiny kirjotella, kohta hyppaan alexan kyytiin ja lahen kouluun, tylsaa...Mut ihan kivaa tavallaan, naha ihmisia ja jutskailla ennen ku lahen reissuun!

Pronssia!

Eli siis pronssia tuli New Zealand secondary schools' girls soccer tournamentissa, tosi hyva sijoitus koska mukana oli 19 joukkuetta. Nyt omistan sellasen kauniin mitalin jota aion sailyttaa hyvassa tallessa muistona yhdesta mahtavasta reissusta.
Lahettiin siis viikko sitten sunnuntaina kahdella minibussilla Napierin kautta kohti Palmieta, matkustin samassa autossa Lisan, Alexan, Annabelin, Beanien, Bexin, Courtneyn ja muutaman muun kanssa ja oli tosi hauskaa. Kuunneltiin musaa ipodiesta ja porukka laulo kurkku suorana, kakatettiin ihan hulluna ja taustalla aivan upeet maisemat. Tosta ei matkustus paljoa parane! Tiet oli kyl tosi mutkasia ja nopeusrajotukset silti aika korkeet ja vahan hirvitti toi meno mut onneks sain hostmamalta pari nausea pillia eika tarvinnu murehtia mistaan matkapahoinvoinnista.
Paastiin lopulta perille motelliin, joka oli oikeestaan aika kiva paikka. Me vallattiin nelja miniasuntoa ja siks saatiin meluta ja saataa siella aika rauhassa. Peleja meilla oli yleensa kaks paivassa, joskus vaan yks eli meille jai aika paljon aikaa shoppailuun, keilailuun yms. seka ihan yleiseen hengailuun. Tutustuin mielestani aika hyvin kaikkiin neljaan tyttoon joiden kanssa asustelin, meil oli tosi hauskaa yhessa eika ollu paljoo bitch-meininkia, mita nyt yhen illan vaan.
Mita ite futikseen tulee, en enaa oikeen ollu vireessa. Oli koko turnauksen hyokkaaja enka tehny yhtaan maalia, mika kismittaa pahasti. Paikkoja kyl oli mut jotenki onnistuin aina sossii ne. Voitettiin kuitenki meijan lohko ja voitettiin kaikki pelit turnauksessa lukuunottamatta yhta tasuria ja haviota(havittiin siis sille joukkueelle joka voitti koko turnauksen, eli ei valittamista).
Nyt tuntuu tosi oudolta olla kotona, vasyttaa ja jotenki on menny asiat sekasi. Ehka johtuu siita etta yleensa ku tulee takasin tollaselta vasyttavalta reissulta, tietaa ainaki et paasee takas oman suomikodin mukavaan turvaan mutta yhtakkia pollahtiki takas tahan taloon, joka on nyt uus koti mut ei ihan viela tunnu kodilta kuitenkaan. Tavalliseen arkielamaan tottumisessa menee varmaan taas pari paivaa mutta mikas siina. Nyt kaipaisin jotain kaveriseuraa, puhuttiin Marlenin ja Jesuksen (meksikolainen vaihtari) et voi jotain teha tana viikonloppuna mut aina sanotaan et ei sais hengailla liikaa vaihtarikamujen kanssa eli siinapa dilemma. Sain tolta reissulta kyl kavereita joiden kanssa puhuttiin jotain yhessa helgailusta yms. mut en tiia ollaanko viela niin hyvii frendeja et kehtaisin tunkeutuu niiden kuvioihin, ne on kuitenki tuntenu toisensa vuosikausia. Tiian et kannattais vaan kysyy mut oon viela vahan pihalla naista takalaisista kuvioista ja siks toivoisin et joku muu kysyis. Tyhmaa kylla kieltamatta mutta minkas teet ://

Kiwistyle

Tapan parhaillaan aikaa, kun oottelen etta aluevalvoja noutaa mut ja vie tapaa alueen muita ASSE-vaihtareita, joita on mun lisaks kolme. Joten paatimpa listailla tanne asioita, jotka on kummallisia/erilaisia Suomeen verrattuna. Taa lista tulee tulevaisuudessa pitenemaan kunhan loydan uusia ihmettelyn aiheita...

- Pyyhkeet pestaan yhen kayttokerran jalkeen (tan mokan tein heti ekana iltana, hups!)
- Missaan siis ei missaan oo keskuslammitysta, korkeintaan sellanen pieni erillinen lammitin ja useimmin ei sitakaan
-Kylmyydesta huolimatta porukka kulkee sandaaleissa ja shortseissa. Suurin osa koulussa ei kayta minkaanlaisia sukkiksia koulussa, pelkalla hameella/shortseilla mennaan. Ite kaytan kahtia paksuja sukkiksia paallekkain nimittain...
- Mua nuoremmatki tulee omalla autolla kouluun siis ajaa ite. Ajokortinhan taalla saa jo 15-vuotiaana, hullujen hommaa sekin. Mut on siita hyotyaki, tanaan paasin alexan kyydilla kotiin, muuten oisin joutunu kavelee 4-5 km kotiin, ei kiitos.
- Futis kulkee taalla nimella soccer eika football, hairitsevaa!
- Lahes kaikki talot on ykskerroksisia ja tosi huteraa tekoa, katukuva on sen takia taalla ihan erilainen. Tahan mennessa en oo nahny viel yhtaan kerrostaloa.
-Kaikki tekstaa taalla koko ajan. Siis kirjaimellisesti ihan koko ajan.
-Uimahallissa on erilliset lukittavat kopit suihkuille ja pukukopeille, ihan eri meinkinki ku suomalaisissa halleissa joissa kaikki on ns. julkista.
-Hampaat pestaan vaan aamuisin, mua katotaan taalla oudolla silmalla kun pesen hampaat iltaisin. :DD

Kuvia

Tassa nyt vihdoinki niita kuvia :))

Mun huone =)


Meijan talo!


Palmtrees!!

Enemman tulee myohemmin, taa lataa nait kuvii niin hitaasti et en jaksa enaa ootella! :DD

On my way to Palmie

Eli siis suuntana Palmerston North ens sunnuntaina, eika kolmen viikon paasta niinku nakojaan vaitin. En malta oottaa tota reissua jee! Meilla on nyt fundraising menossa kovaa vauhtia, pidettiin eilen illalla illallinen jonne joukkuelaiset oli myyny lippuja sukulaisille yms. ja samalla oli myos huutokauppa jossa onneks saatiin myytya ihmisille kaikkee turhaa kraasaa kovaan hintaan, kjahhah! :D Ma tyoskentelin yhen toisen Lisan kanssa baarimikkona koko illan, en tiia kuinka laillista toiki oli mutta hauskaa silti. Oli vaan vahan noloo ku en vielakaa tunnistanu et mika kolikko on mikaki ja joillain ihmisilla on niin erikoinen aksentti taalla etten meinaa aina saada selvaa, mut selvisin kuitenki (tietaakseni) kunnialla. Ainaki yks miekkonen hammasty ku kerroin vasta loppuillasta et on ulkomaalainen, olin palvellu sita koko illan eika se ollu ees huomannu mtn eroo muihin verrattuna. Mut toi illallinen oli tosi kiva juttu, paasin tutustuu kaikkiin aika hyvin. Oikeestaan Alexa ja aika moni muu tytto seka joukkueesta etta pari muuta joiden kanssa on hengaillu koulussa lupas vieda mut maanantaina ulos tutustuu paikkoihin taalla, ah oon niin innoissani tosta, alan vihdoinki saamaan kavereita taalla, eika se ees ollu niin vaikeeta ku ekaks pelkasin. Niin ja kaikki on mahollista koska maanantaina on laiskureille subject selection day ja muilla on sillon vapaata. Sweet deal, ay? :D (noin naa taal sanoo)
Koulu on ainaki ekan viikon menny tosi hyvin, ainoastaan matikassa on ollu vahan vaikeuksia. Naiden matikka ei oo kyllakaan mitenkaan vaikeeta, mut asiat kaydaan eri lailla ja eri jarjestyksessa ku suomessa ja siks oon valilla pihalla ku lumiukko. Jos toi ei tosta ala pian paranee niin ehka lopetan matikan ja otan jotain hauskempaa tilalle, esim musaa.
Aikamoinen hassakka taalla on talla hetkella menossa, kun on kaikki taa futikseen liittyva fundraising-haslinki ja sitte viela koko kaupunkia koskeva tapaus. Vajaa viikko sitten taalla Gisbornessa katosi neljavuotias poika, eika sita oo vielakaan loytyny. Ei siina muuten mitaan, mut ton pojan aiti on mun hostmaman tosi hyva kaveri ja talla hetkella se asuu meilla koska niiden oma koti on ihan kaaoksessa siella. Pojan pyora loytyi ihan joen rannalta, ja tietenki epailys on etta se on hukkunu sinne jokeen. Joella on kayny maan parhaat sukeltajat ja kaikkee ja sita tutkitaan koko ajan, mut eipa oo mitaan loytyny. Taa tilanne on vaan hammentava, koska taa on koko kaupungin ykkospuheenaihe talla hetkella ja sit se aiti viela asuu meilla, ja kaikkia sen ystavia ravaa taalla koko ajan. Nyt vaan toivotaan etta se poika loytyy elossa, mutta aika pahalta nayttaa koska katoamisesta on jo niin monta paivaa...
Ainiin ja kylma on edelleen. Pari paivaa on ollu vahan parempaa mutta sitten taas ihan jaatavan kylmaa, ja mika oudointa, naa ihmiset taalla kuljeksii ympariinsa shortseissa ja t-paidassa ja joillain on jopa varvastossut. Hulluja naa! Mulla on nimittain paalla lahes joka paiva kahet paksut leggingsit, kolmet sukat joista kahet on villaset, kaks pitkahihasta ja paksu huppari. Eika oo kuuma siltikaan... Mutta kesalla taal tulee olee niin mahtavaa, taal on palmujaki ja kesalla on usein kuulemma tosi kuuma ja ruskettuu helposti(tai mun tapauksessa palaa).
Mainitsinko muuten etta britta harrastaa surffausta ja on luvannu opettaa muaki sit kesalla. SWEET DEAL!

Uniform kid

Tanaan olin ekaa paivaa koulussa uudessa koulupuvussa, jonka rehtori lahjotti(!!) mulle. Kaikki taal koulus pitaa mua hulluna, mut tykkaan tast koulupuvusta ihan sikana! Siihen kuuluu poolopaita ja sellanen perus neule, molemmat just sellasen perinteisen koulupuvun varisia, eli ns. tumman viininpunasia. Hame on kans tosi kiva, sellanen musta vahan vekitetty mut aika pitka, mut onneks sen voi aina kaaria vahan ylemmas ;))
Kavin ekaks maanantaiaamuna opolla, joka valitsi mun kaa aineet. Tarkotuksena oli valita sellaset aineet, et saisin olla mahdollisimman paljon samojen ihmisten kanssa ja pystyisin tutustuu niihi hyvin. Sainki jo ekana paivana pari kaverii, joista varsinki yks, Britta, on tosi mukava ja huolehtii musta aina ku meinaan eksya (mika tapahtuu about 4 kertaa paivassa). Naa kaikki koulurakennukset on vaa niin sekavia ja huonosti merkitty et mun suuntavaistolla ei kyl oikeen parjaa.
Aineina mulla on siis englanti, historia, matikka, bilsa, liikka ja catering, joka on niinku kotitalous suomessa. Se on tosi rentoo, ryhmassa on vaa 6 ihmista ja tanaa kokkasin ekaa kertaa chocolate fudgea joka oli niin makeea ja rasvasta et en pystyny syomaa ku sellasen kaninpapanan kokosen palan. Mut hyvaa oli anyway!
Liikanope pyys mua kanssa koulun futisjengiin, joka lahtee viikon turnausmatkalle Palmerston Northiin toiselle puolelle pohjoissaarta kolmen viikon paasta, mika kuulostaa ihan ylihauskalta! Joukkueessa on yks chloe, jonka kanssa oon hengannu aika paljon koulussa ja se on kans tosi kiva. Ongelma on vaan siina et ne on alottanu "fundraising" (en keksi sopivaa vastinetta suomeks :P) ja oon siina asiassa viela aika jaljessa. Toi matkahan maksaa joku 500 NZD eli about 250 e joten varainkeruu tulee kyl tarpeeseen. Niin ja kaikki futisvarusteet puuttuu, mut kuulemma voitais kattoo jos joltain joukkuelaiselta loytyis jotain mita vois lainaa. Kattoo nyt voi olla etten paase lahtee...
Muuten meno taalla koulussa on vahan erilaista, kaikki on ollu tosi ystavallisii ja melkeen kaikki juttelee toisilleen tosi tuttavallisesti vaikkei oltaiskaan oikeesti kavereita. Mut pienta kulttuurishokkia on havaittavissa koulun suhteen, mut onneks on kuitenki tuttuja joiden kanssa voi olla valkilla jne.
Elama muuten on taalla aika arkista, koulun jalkeen ei oikeen tas talossa teha hirveesti, joskus mennaan koiran kanssa kaiti hillille, sit syodaa jotain, hostbro kattoo videoita ja mennaan tosi aikasin nukkuu, joskus puol ysilt, joskus jopa kasilta. Tha't soooo crazyy! Mut huomenna meen koulun jalkeen Marlenen kaa keskustaan kahville ja sen jalkeen kattoo boys' high schoolin idolsia. Hmmm interesting...?