keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Paivittelya pitkasta aikaa

Eipa oo tullu paivitelty vahaan aikaan joten tassa tulee! Taalla ei oo pariin viikkoon tapahtunu hirveesti mitaan erityista, koulua oon kayny ja tan viikon lomaillu kun muut on tekemassa kokeita joita mun ei tarvii teha. Aika yksinaista on ollu kun kaikki muutkin vaihtarit on tan viikon koulussa mutta minkas teet. Ens viikolla alkaa virallinen kahen viikon loma, eika oo mitaan kummempia suunnitelmia. Oon joutunu valitettavasti varautuu hengailee taas itteni kanssa paaosin, koska ne ainoot kamut joita oon taalta saanu lahtee kaikki jonnekki reissuun. Tokalla lomaviikolla suunnitelmissa olis kuitenkin menna oleskelee Brittan mummon taloon (josta britta pitaa huolta ton viikon, dunno why...), ehka menna rock slidelle Karlin ja Brittan kanssa ja tutustuu Brittan parhaaseen kaveriin, joka tulee Gisborneen tokalla viikolla kanssa. Toivottavasti toteutuu...
Vahan on nyt viime viikkoina ottanu paahan taa yksinaisyys. Koulussa mulla on nimittain aika paljon kavereita, ikina en joudu valkkia viettaa yksin muutenki aina on joku jonka kaa jutella. Muttaku naa ei vapaa-ajalla tee oikeen mitaan eika oo kovin aktiivisia kutsuu minnekkaan. Taa kaverien hankkimisen vaikeus on tullu aikamoisena yllatyksena, kaikki on nimittain tosi avoimia ja tulee herkasti juttelee mut sit ei kuitenkaan. Luulisin etta suurin syy on, etta taa kaupunki on aika pieni eika oo hirveesti tekemista. Leffaan voi tietty aina menna, viela en oo ollu mut ehka mennaan huomenna.
Talla viikolla otin itteeni kuitenki niskasta kiinni ja rupesin jarkkaa harrastuksia ja muita aktiviteetteja. Se osottautuki aika helpoks, neljannen jakson alusta alotan nailla nakymin tanssikurssin, joka on joka maanantai ja keskiviikko. Kavin myos eilen tapaamassa tan alueen GirlGuide-vastaavaa kun olin kyselly et jos voisin liittyy partioon tai jotain. Aattelin et partiosta olis helppo saada kavereita ja nain. Gisborne on kuitenki niin pieni et meille vanhemmille ei oo omaa ryhmaa ja siks taa lady ehdotti et musta vois tulla apulaisohjaaja 7-9 -vuotiaille tytoille ja lupauduin. Vahan petyin sikali et kavereita en tuolta varmaan tuu saamaan ku oon ainoo nuori ohjaaja mut kuulostaa silti kivalta ja ompahan ainaki jotain tekemista.
Oon myos huomannu etta fiilikset menee taalla hullua vuoristorataa. Joskus heraan aamulla ihan maassa eika huvita nousta ylos ku ei oo mitaan kivaa tiedossa. Koulussa ekalla tunnilla saatan taas olla ihan innoissani, hymy huulilla ja seuraavalla valkalla taas arsyyntyny ku oon pihalla muiden jutuista. Iltapaivalla taas tylsistyny ja illalla aatella etta huhhuh olipa kiva paiva. Tota en vaan tajuu, en sit millaan; miten fiilikset voikaan vaihtua noin nopeesti aaripaasta toiseen ja taas takasin. Hirmu kasvattavaa taa kaikki silti on, taytyy parjailla ihan omillaan ja olla ite aktiivinen ja avoimella mielella.
Oon huomannu et musta on tullu taalla paljon reippaampi ja rohkeempi monella tapaa. Uskallan menna juttelee vahan tuntemattomimmilleki ihmisille ja vaik kysyy kyytia kotiin jos tarttee. Lisaks oon saanu paljon itsevarmuutta, taalla ihmiset kehuu toisiaan paljon enemman kun suomessa, saan kuulla taalla ainaki neljasti viikossa kommentteja esim. Oh u have such a pretty face! Ur eyes are so freakin' beautiful! I'm so in love with ur skirt, it's so cool. Ur hair looks so cool, i can't believe it! Toi on tosi hammentavaa valilla, meen aina tosi hamilleni ku en oo tottunu tollasiin kehuihin, kivaltahan se tietty tuntuu. Valilla tosin ihmettelen onks taa joku kulttuurillinen juttu etta kehuskellaan hirveesti, luultavasti on.
Oon paassy kanssa vahan tutustuu maorikulttuuriin, meilla on nimittain huomenna kaytannon koe poista, eli sellasesta narun paassa olevasta pallurasta jota pyoritellaan ja maiskitaan oikeessa rytmissa, aika vaikee selittaa. Musta on tullu aika taitava, ku sita on niin kiva treenailla. Arsyttaa ku en osaa oikeen selittaa tota, mut just makee juttu.
Ja lopuks viela pahottelut tasta kaikesta negatiivisuudesta, haluun kuitenki mielummin olla rehellinen enka vaittaa et joojoo mahtavaa on vaikkei aina oliskaan. Uskon ja luotan kuitenki etta taa on paranemaan pain. Alkaaka ymmartako sita niin etta karsin jotenki taalla, mulla on ollu taalla myos ihan tajuttoman hauskaaki ja oon saanu mahottomasti uusia kokemuksia ja seuraavia odottelen :))

1 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

uu lupaatko tehä meille ruokaa ku tuut ? nyt ku oot harjotellu noin ahkerasti :)) ja noi sun tulevat harrastukset ja toka lomaviikko kuulostaa tosi kivoilta :) tsemppii elämään, kyl se siitä ! :) ja todellakin oot älyttömän kaunis <3 love u ! <3 - emma !