Welly girl to be!

Jos joku on lukenu tarkasti edellisen paivityksen, niin huomas varmaan etta puhuin jostain suunnitelmasta. Ja se "hullu" suunnitelma toteutui: muutan ens kuussa saksalaisen vaihtarikaverin luokse Wellingtoniin! En ois ikina uskonu etta se oikeesti vois olla mahollista mutta nakojaan maailma on taynna pienia ihmeita :)
Yritan nyt kertoo lyhyesti miten tassa paasi nain kaymaan.

Viikonloppuna mieli oli aika maassa ku piti tulla leirilta kotiin ja soitin Ninalle. Kerroin vaan etta tassa perheessa asuminen ei oikeen onnaa ja se sano etta sen hostperhe haluais toisen vaihtarin. Kavin siis seuraavana paivana juttelemassa aluevalvojalle ja tota muuttojuttua alettiin selvittelemaan ja ne suostu! Siina oli monta mutkaa valissa mutta enpa viitti kaikkia selostaa turhaan. Aluavalvoja paatti kuitenki ottaa mut siita perheesta pois koska mun ei kuulemma taydy sietaa sellasta sontaa jota hostaidilta sain. Asun valiaikasesti aluevalvojan luona kunnes paasen muuttaa. Muuttopaivaks on laitettu 28. tammikuuta eli etelasaaren reissun loppu, toi reissuhan loppuu wellingtoniin joten on aika jarkevaa etta jaan suoraan sitte sinne.

Ja minahan olen innoissani! Musta ja ninasta tuli tuolla leirilla niin hyvia kavereita etten malta oottaa etta meista tulee hostsiskoksia! Ollaan molemmat ihan hyperinnoissaan:D Ollaan jo suunniteltu mita kaikkee voidaan wellingtonissa puuhata. Tassapa kuitenkin laiskalaisilla viivoilla asoita jotka ilostuttaa mua tassa:

-paasen jakamaan huoneen ninan kanssa ja saan ekaa kertaa "siskon"! Voin kuvitella meijat tekemassa kaikkee kivaa yhessa (vaikkei tietenkaan koko ajan!)

-asun wellingtonissa eli kyseessa on ihan kunnon kokonen kaupunki jossa tehtavaa ja pallisteltavaa riittaa. Kattelin googlesta kuvia ja ihanalta nayttaa, kylla ma city girl loppujen lopuksi oon ja on tata pikkukaupungin elamaa on jo saatu tarpeeksi seurailla

-liikkumisen pitais olla helpompaa kun juna-asema on ihan talon vieressa ja matka keskustaan kestaa vaan 10min, samoin kouluun. Jotain bussien tapaisiakin sielta pitais loytya!

-Nina on musiikki-ihmisia niinku makin ja talosta loytyy ainakin piano ja kitara. Siinapa meille yks kiva aktiviteetti lisaa:)

-hostisa on aluevalvoja eli tietaa tasan tarkkaan mista hommassa on kyse. Se kuulemma rakastaa vaihtareita ja ottais varmaan kymmenen joka vuosi jos vaimo antais luvan:DD

-Mita nyt kaikilta oon kuullu, noi on tosi valittavia ihmisia. Ainakin ne on hoidellu jo mun asioita, jarkkailly viisumia ja koulujarjestelyja yms. Oi kun ihania!:)

-Ne puuhaa perheena paljon kaikkea ja nina viettaa jopa aiti-tytar aikaa hostaitinsa kanssa (mika ei ois vanhassa perheessa tullu kysymykseenkaan)

-kaikilla myos ASSEn puolelta on tosi hyva fiilis tasta, kaikki on ollu tosi ilosia mun puolesta

-mulla on ITELLA niin hyva tunne tasta, ehkapa tosta alkais se mun vaihtarivuoden kulta-aika, fingers crossed

Tasta kaikesta oppineena tiedan kuitenki ettei taydellista oo olemassakaan ja osaan varautua ongelmiinkin. Sopeutumisprosessi taytyy taas alottaa uudelleen ja sellasta mutta eipa tassa mitaan havittavaakaan ole, taa vuosi on menny kiertolaiselamaksi joka tapauksessa.
Aluevalvojalta sain vuoden tsemppari-tittelin, se sano olevansa ylpee etta oon viela leuka pystyssa tan kaiken rumban jalkeen. Ja onhan tahan matkan varrelle sattunu vaikka mita, lahdon lykkaysta, muuttoa, ilkeita hostaiteja ja -tateja, huonoa tuuria sun muuta. Se sano etta on ilonen mun puolesta, tan kaiken jalkeen ansaitsen mahtavan loppuvuoden wellingtonissa, toivotaan etta niin kay!

Ja taytyyhan sita itestakin olla vahan ylpea, tein kerrankin jotain mita en normaalisti tekis eli pidin paani. Viikonloppuna paatin etta en anna periksi ennen kun joku tekee asialle jotain ja se kannatti. Ja taas uusi oppi takataskussa: jos jotain haluat niin sano, ei kukaan voi muuten tietaa. Hahah voisin kohta alkaa kokoomaan jotain elamanviisauskirjaa :DD

Lisaa yksityiskohtia myohemmin mates!

Rotorua camp: the time of my life!!

PENDEJOS, ur the best!!


Kapa Haka treenit "Kamate kamate ka ora ka ora!"


Mauricio, Jesus, Nina & ma uiui


Mitai, the maori cultural experience

Siina vahan kuvia viikon ajalta, enemman voitte kyylata facebookista! Tasta tulee nyt taas megaiso paivitys mutta tosi positiivinen sellanen.
Viime viikolla oli siis ASSEn NZ-vaihtareiden leiri Rotorualla ja en voi muuta sanoa kuin etta oli niin mahtavaa. Eikun viela parempaa ku mahtavaa, en keksi sopivan voimakasta adjektiivia. Toi leiri on ollu ehottomasti tan vuoden tahan asti paras viikko, sain valtavasti uusia ystavia eri puolilta maailmaa joiden kanssa pidetaan yhteytta erittain tiiviisti.
Meille muoodostui tosi hyva porukka, kaks meksikolaista jatkaa, yks italialainen jatka, saksalainen Nina, mina, tanskalainen Kirsten ja Miiraseni :)) (haha janna etta Miira luet mun blogia, mitakohan oon tannekki kirjotellu kaak :DD) Ihan parasta porukkaa, kauhee ikava jo kaikkia vaikka vasta perjantaina lahdettiin omille teillemme. Seuraavaks porukka kokoontuu yhteen Etelasaaren reissulla kuukauden paasta, en millaan jaksais oottaa!

Tehtiin vaikka mita, en nyt kaikkee tahan viitti luetella mutta kohokohtina voisin mainita ainakin kiwilinnut ja lugen eli sellasen jutun missa lasketaan sellasilla makiautoilla alas makea, oli niin hauskaa etta nauroin koko matkan alas:D Osa porukasta harrasti myos extreme-huvituksia, itse paadyin kuitenkin rentoutumaan kylpylaan sen sijaan.
Vaikka noi kaikki aktiviteetit olikin tosi hauskoja ja mielenkiintosia niin parhaina hetkina jai kuitenkin mieleen ihan perus random hengaus ton porukan kanssa, yolliset vierailut naapurihuoneessa, soutureissu kavereiden kanssa ja tietty kaikki sisapiirivitsit. Yleensa leireilla aina jossain valissa kyllastyn olemaan sosiaalinen ja vetaydyn hetkeksi omiin oloihini, tuolla taas en kertaakaan; en halunnut hukata hetkeakaan siita ajasta!
Rakastan sita fiilista joka tossa vaihtariporukassa, tutustuttiin kaikki tosi nopeesti kun kerran samassa veneessa ollaan. Oli mahtavaa olla taas pitkasta aikaa oma ilonen ja sosiaalinen itteni, hahah puhuin niin paljon etta se varmaan korvas viime kuukausien hiljaisuuden moninkertasesti. Joidenkin ihmisten kanssa kemiat kohtasi vaan niin hyvin etta pohdin vaan kauhulla etta mita siita sitten tulee kun pitaa lopullisesti hyvastella. En halua ees ajatella! Yksi hienoimmista asioista oli huomata etta vaikka kaikki tullaankin erilaisista kulttuureista ja taustoista niin yhteiselo on silti niin kovin luonnollista. Tamapa yksi vaihtarivuoden parhaista opetuksista!

Vaihtariporukassa on viela sekin hyva puoli etta muistakin kulttuureista oppii ihan huomaamattaan. Empa olisi ikina uskonu etta tietaisin niin paljon esimerkiks meksikon kultturista kun mita tuolla ihan paivittaisista keskusteluista opin. Kielitaitokin karttui: tallakin hetkella viestittelen vitsina meksikolaisten kanssa espanjaksi, toki google translaten avulla mutta kuitenkin. Varsinki toi kirosana yms osasto karttui ihan mukavasti:DD
Suomeakin paasin opettamaan, nyt osaavat muutkin sanoa suomeksi ainakin hyvaa yota, numerot ja sanan pahkina (hahah tata ei voi tajuta ellei ollu paikalla sorry!) sekaa tietty ne sensuroitavat jutut myos.
Suomeakin paasin puhumaan ekaa kertaa ihan face to face, kiitos miira! Ei vaan tunnu onnistuvan millaan hahah, takkuaa pahasti.

Opittiin myos paljon uutta kiwikulttuurista, opeteltiin mm kapa haka (kuva ylhaalla) ja kansallislaulu seka kaikkee muuta jannaa. Meilla oli tosi hyva tour manager joka jarkkas meille kaikkee mukavaa aktiviteettia ja oli jutuissa mukana. Onneks sama tour manager tulee kans etelasaaren reissulle:))

Nyt ei vaan yhtaan huvittais olla kotona, haluan vaan niin paljon takas tonne leirille, oli niin kivaa ettei sanotuks saa. Vikana aamuna ihan ruvettiin itkemaan kun piti uudet ystavat hyvastella vaikka jo kuukauden paasta nahdaankin.

Kutsuja on myos sadellut eripuolille maailmaa, kun oiskin sita rahaa ja aikaa niin lahtisin kaikkia moikkailemaan ympari maailmaa. On vaan niin saali etta loysin noin hyvan porukan muttei tan vuoden jalkeen suurinta osaa enaa naa. Itku itku :'(( Miksi maailman taytyy olla niin pirun iso??!!

Mitas nyt kodista viela, meilla on talossa uus kissanpentu Minnie ja ah se on NIIN sopo! Mulla on kans uus hostsrkkutytto, vaan viikon vanha, kavi eilen kylassa ja silla on jattimaiset varpaat:DD Ja ens viikonloppuna joulu, mites tassa nain paasikaan kaymaan!?

No se siita, hirveesti jai kertomatta. Ehka tuun viela myohemmin hehkuttelemaan lisaa, saas nahda;))

Ainiin, yks juttu viela: mulla ja saksalaisella vaihtarikaverilla on meneillaan suunnitelma, jos se toteutuu niin hallelujah! En paljasta viela, stay tuned!


Vikan illan dress up party!:DD

vahan kuvia:)

Tassa vahan viime aikoina kertynytta kuvasatoa:


Meijan talo feat. Asuntoauto "camper"


Midway beach, vaan 10min kavelymatkan paassa <3


Koulu, vahan huonosti nakyy :(


High ropes-kurssi, ma varmistan kaveria. Kiva vastuu, jos keskittyminen herpaantuu ni kaveri liiskaantuu lattiaan :PP


I MADE IT!! nayttaa helpolta mut oikeesti toi oli ihan sairaan korkeella ja pelottavaa! hyva fiilis kuitenki jalkeenpain


Meijan "extreme"-porukka, hahah oon ainoo ei-maori :DD

Ja lisaa tulee varmaanki Rotorua campin jalkeen, huomenaamulla lahto jeeeeeee!

Halfway through!

Niinku otsikosta viisaimmat voi paatella, ens viikolla oon siis virallisesti ja tasantarkasti vaihtarivuoteni puolessa valissa. Takana noin 18 viikkoa ja about saman verran viela edessapain. En vaan tajuu miten nopeesti aika taalla kuluu vaikka mitaan ihmeempaa ei aina tapahtuiskaan. Tahan ekaan puoliskoon on kuitenki mahtunu jo vaikka mita. Samalla tuntuu etta viela niin pitka aika siihen etta nakee perheen ja kaverit! Mutta loppujen lopuks 4kk on suhteellisen lyhyt aika ja siihen mahtuu viela vaikka mita jannaa!
Mita naihin hostperhekuvioihin tulee, oon edelleenki hyvin hammentyny, taytyy myontaa. Mentiin tana viikonloppuna Howardien kanssa taas camping ja olin innoissani ku oon tohon camping-touhuun ehtiny jo kovasti ihastua. Tunnelmaa vahan latisti kuitenki se etta sinne saapuessa sain hostaidilta saarnan etten saa harrastaa minkaanlaista "kuiskuttelua" tai eristaytymista Marlenin kanssa. Musta toi oli varsin kummallista, koska ei me olla sellasta aikasemminkaan harrastettu, en oikeen tiia mista se tuli. Aanensavy oli taas suht napakka. Kauniisti sanottuna. Onneks oon jo vahan tottunu siihen enka ota niin herkasti nokkiini.
Meijan hostaideilla tuntuu olevan joku systeemi meneillaan ku ne ei haluu etta ma ja Marlen ollaan ystavia. Hanurista sanon mina! Kyllahan tassa iassa pitais jo omat ystavansa saada valita. Keskella perhedraamaa ollaan siis, kuin mukavaa...
Jotenki taalla kotona ei oo kovin luonnollinen olo olla nyt, pelkaan etta mita seuraavaks teen vaarin. Viikonloppuna hostmama sano etta ollaan tosi erilaisia, se kuulemma sanoo mita ajattelee toisin ku ma. Sen mielesta meilla ei oo minkaanlaista aiti-tytar suhteeseen viittaavaakaan, etta se olis mulle vaan se "old lady". Mutta eihan tollasta asiaa voi pakottaa sanon mina. Valilla epailen etta haluuko naa oikeesti mua kattonsa alle. Jokin on pielessa but i can't put my finger on it.
Oli kiva viikonloppu silti taas vaikka draamat vahan painoki takaraivossa. Kaytiin porukalla monkija-ajelulla rantaa pitkin. Mahtava fiilis kun tuuli tuiversi hiuksissa, aurinko lammitti ja vieressa aallot pauhas. (oho olipas kliseisia ilmauksia!:DD)Pelasin myos krikettia ekaa kertaa elamassani ja aloin jopa tajuta saannoista jotain. Rugbyakin kokeiltiin mutta saatiin melkosesti mustelmia ja sisarusten valista kahinaa etta jatettiin kesken. Ma en siis mitaan tapellu, no worries, serkut taas oli toistensa kurkuissa kiinni :P
Ihan tajuton paikka taa Uus-Seelanti! Marlen meni mereen melomaan ja ehti jo aika kauas rannasta ku hostisa naki kolme VALASTA siella vedessa ja alettiin kaikki huitoa Marlenille etta tuu takasi. Se raukkaparka panikoi:(( ei kai ne nyt sinansa vaarallisia oo mutta isoja kuitenki ja siks parempi tulla rantaan ihan kaiken varalta. Valaita en eka ite nahny mut kiikarit autto ja siinahan ne oli: pyrstot nousi aina valilla pintaan silleen ku joissain hienoissa luontodokumenteissa. Ma siin sit hihkuin etta kuinka tajutonta mutta paikalliset katto mua pitkaan ja sano etta blaa ihan normi. Ei vaan meikalaiselle!
Grillattiin taas ja maattiin yolla paljaan taivaan alla tahtia katellen ja lauleskellen, mieleton fiilis! Tahtitaivas on taalla paljon kirkkaampi kun ei oo kaupungin valosumua hairitsemassa. On myos ihan taydellisesta nukkua teltassa ihan siina rannan vieressa, kun nukahtaa aaltojen pauhuun. Ei sita voi kuvailla, se pitaa kokea ennen ku tajuu!
Eilen olin myos paivaretkella Wairoassa meijan koulussa toimivan Young Parents' schoolin kanssa, ne pyys mua mukaan. Wairoa on siis pienempi kaupunki tunnin ajomatkan paassa ja mentiin siella sellaseen isoon liikuntahalliin. Siella melkeen katon rajassa oli kaikenlaisia koysisiltoja sun muita ja paivan ohjelma oli siis tasapainotella siella korkeuksissa kun kaveri varmisti. Turvavaljaat oli siis kaytossa mutta hyi se oli pelottavaa silti. Ma kokeilin eraanlaista nuorallakavelya, eli siis piti kavella vaijerin paalla ja ottaa tukea vaa kahesta koydesta jotka oli niin loysia etta ei niista oikeesti ollu paljoo apuu. Ja se oli oikeesti tosi korkeella! Onnistuin kuitenki kavelee sen vaijerin paasta paahan niinku kuuluki ja ah olin niin ylpee itestani etta tein sen. Taispa joku videoidakin sen:PP
Lauantaina siis lahto Rotoruaan, nyt ei millaan malttais oottaa enaa paivaakaa! Nyt naa kaks paivaa pitaa pesta pyykkia, kayda kaupungilla hommaamassa lounastarpeita ja pakkailla yms sellasta. Tosta tulee kyl ihan parasta, oon ihan varma!

Nyt puolenvalin kunniaks oon pohtinu tata vaihtariutta yleisesti. Valilla taa kaikki vasyttaa, haluais menna kotiin vaikka vaan yheks viikonlopuks ottamaan vahan "lomaa" tasta vaihtariudesta. Fyysisesti oon myos tosi vasyny vaikken kauheesti mitaan teekkaan; viime yonaki nukuin makoisasti 11 tuntia ja silti vasyttaa.
Tanne lahtiessa jotenki naiivisti kuvitteli etta taalla mua odottais taydellinen valmis elama johon vaan astuisin ja tadaa kaikki ois mahtavaa. Loppujen lopuks asia on taysin painvastoin, elamaa pitaa alkaa rakentamaan ihan taysin nollasta ja se on vaikeempaa kun kuvittelin. Perheenvaihdot, lomat sun muuton sotkenu kanssa sen verran etta sellasta normaalia elamanrytmia harrastuksineen yms ei oo paassy muodostumaan. Ja se vaikeuttaa sopeutumista.
Oon nyt alkanu tajuumaan etta tasta vuodesta ei ehka sittenkaan tullut mun elamani nautinnollisinta. Arpapelia taa kaikki on, joillain kaikki menee ihan putkeen heti alusta eika haluais suomeen enaa palata, toisille vaihtarivuosi on enemmanki yks iso "kovuuden testi" (hitto kun itseilmasu suomen kielella takkuaa!). Ite taidan kuulua jalkimmaiseen kategoriaan mika ottaa valilla paahan oikeen kovasti. Ns. vaikeesta vuodesta toisaalta saa ihan erilaisia asoita irti ja voinpahan ainakin aikoinani olla pirun ylpea etta kaikesta tastakin tuli selvittya ja siina sivussa myos nautittuakin.
Joskus mietin etta onko vaihtarivuosi kaiken sen arvosta ja aiheesta vois tehda melkosen plussamiinuslistauksen mutta enpa nyt siihen ryhdy. Mutta vaikka mita viela tassa lopussa ehtis menna pieleen, oon silti ehdottomasti sita mielta etta kylla se sen arvosta on. Tajuan kuinka mahtavasti asiat on suomessa. Aikasemmin aattelin etta suomi on tylsa ja harmaa paikka ja muualla kaikki on paremmin. Mutta nyt tiedan ettei asia oo ihan noin yksinkertanen. Mulla on suomessa hieno elama josta en haluu paastaa irti. Voi kun olisin vaan tajunnu sen aikasemmin ja ottanu siita kaiken ilon irti! Sen aion kylla tehda kun suomeen taas palaan:))
Oon myos miettiny tulevaisuutta paljon. Nautin suunnattomasti ajatuksesta etta voin tehda elamallani mita haluan, vaikken viela tiedakaan mita tahdon. Maailma on taynna mahdollisuuksia, on niin paljon kaikkea mita haluasin ehtia tehda. Miks elaman pitaa olla niin lyhyt? Ois mahtavaa joskus muuttaa jonkun kaverin kanssa yhteiseen kamppaan, lahtea interreilaamaan ja matkustelemaan ylipaataan, ihan vaan nauttia siita etta on nuori ja niin paljon kaikkee koettavaa. Ja taa vaihtarivuosi on yks niista.
Tahan loppuun viela yks niin maan mahtava klisee: ennemmin katuu tekematonta kuin tehtya!

:((

Nyt on vahan paha mieli. Tiian ettei blogiin sais liikaa vuodatella mutta taa on kuitenki helpoin tapa kertoo mita mulle kuuluu eika tartte teijan ihmetella etta mitas nyt on meneillaan.
Meilla oli siis taas draamaa huoh. Hengasin keskiviikkona kaupungilla Jesuksen kanssa ja pyysin Marlenia mukaan. Ei oltu varmaan kahteen kuukauteen hengattu kaikki yhessa ja oli kivaa. Kuulin kuitenki Marlenin hostaiti(eli siis mun hostaidin sisko)ei tykkaa musta koska "I put ideas in Marlen's head". Siis mita, en vaan tajuu mita oon muka tehny...Sen hostaiti (kutsutaan D:ksi tasta eteenpain) aina sanoo sille kuinka paljon parempi tyyppi se on. Ja kylla se aina mun korviin asti paatyy tassa tiiviissa yhteiselossa. Ei yhtaan kiva ku en yhtaa tiia mita oon tehny ansaitakseni sen vihat.
Samana iltana jouduin taas ongelmiin taalla kotona koska en ilmottanu etta en oo tulossa kalastusklubille syomaan niinku joka keskiviikko. Aattelin etta ne tekstais ja kysyis etta oonko tulossa ja koska ne ei sita tehny, aattelin etta voin jaada kotia. Kun ne tuli takas, sain kunnon saarnaa kuinka "rude" ma oon, ne oli kuulemma oottanu yli 45min etta tulisin eka himaan tai ees tekstaisin oonko tulossa. Eiko tullu mieleen etta se puhelin toimii toiseenki suuntaan? Mulle ei annettu kotiintuloaikaa enka oo ajatustenlukija. Ja anteekspyynnot ei auttanu, olin kuulemma odotuttanu niita edellisena paivana ku olinki ex-hostperheen luona syomassa enka muistuttanu. En aatellu etta tartteis ku vasta edellisena paivana olin kysyny lupaa. Emma nyt kaikkee pysty taydellisesti kelaa. Ketuttaa ku kovasti yrittaa mutta aina on jotain pielessa. Eihan tassa enaa kohta mitaan uskalla teha.

Sain myos palautetta mun kaytoksesta ja oon kuulemma toykee ja yli-itsevarma (siis mitaaaaah...?) ja se karkottaa ihmisia. Kuulemma mun puhetyylissa ja kaytoksessa on jotain mista ihmiset ei tykkaa ja yritin kovasti kysella mista on kyse etta voisin sen korjata mutta selkeeta vastausta en saanu. Olin jarkyttyny, mielestani oon kayttaytyny taalla hyvin enka oo koskaan ollu tarkotuksella ainakaa toykee, oon yrittany olla avuks ja aina pyytaa kohteliaasti jos jotain haluun. Muutenki oon aika vaatimaton, yleensa pysyn hiljaa jos en jostain puheenaiheesta mitaan tajuu enka vaadi mitaan ylimaarasta. En vaan ymmarra mista taa nyt tuli...

Oon kuulemma myos eparehellinen mun menoista, jos vaikka kysyn etta saanko menna kirjastoon ja paatanki menna kirjakauppaan sen sijasta (vaikka se olis siina ihan vieressa) ni oon sitte valehtelija. En vaan naa mitaan syyta miks pitais tekstaa ja kysyy lupaa tollasta varten uudestaan ku kyse on ihan pikkuasiasta. Kysyin etta mita saan sitte teha mutten siihenkaan saanu selkeeta vastausta, oon tosi hammentyny.
Asiaa pahentaa se etta mua verrataan Marleniin. Se on kuulemma rehellisempi ja tekee muutenki kaiken paremmi, on parempi tyyppi ja saanu enemman kavereita ja blaablaa. Mun ei kuulemma myoskaan kuuluis hengailla Jesuksen ja Marlenin kanssa (totta osittain kyllakin) vaan helgailla paikallisien kanssa mutta vahan ironista ku just sita ennen sain luettelon syista joiden takia musta ei tykata. Sen jalkeen tekee hirveesti mieli ruveta sosiaalistumaan ihmisten kanssa. Oon kylla talla viikollaki kyselly ainaki kolmesti paikallisia hengaa, mutta ei ne oo aina ees viittiny vastata mun viesteihin. Whatever.
Tosta vaihtareiden kanssa hengailusta viela sen verran etta, kun se sano etta Marlen on niin kivasti saanu kavereita niista intertanional studenteista ja silla on yks hyva saksalainen kaveri, niin miks sitte on vaarin etta me muut vaihtarit hengaillaan yhessa? En ymmarra mita eroa siina on.

Nojoo oli siina viela kaikkee muutaki sotkua mutta ootte varmaan tippunu jo aikoja sitten karryilta. Sain kuitenki hostaidilta lopuks kaikkien kyynelten jalkeen kaks lamminta halausta ja "Don't be sad"-kannustuksen muttei se mun pahaa mielta poistanu. Eika kyse oo siita, ettenko kestais kritiikkia valilla mutta kun en oikeesti ymmarra mita oon tehny vaarin vaikka oon kysyny. Oon myos ollu ihan oma itteni taalla ja saan vaan kuulla mika mussa on vikana ja miks musta ei tykata, eli toisin sanoen se arvosteli mua ihmisena eika se oo yhtaan kivaa. Satutti aika lailla ja sattuu vielaki vaikka siita nyt pari paivaa jo onki. Nyt vaan mietin etta onkohan taa koko suku vihannu mua tan koko ajan... Eikai tassa nyt muu auta ku yrittaa kovemmin ja katella. Ja kestaa.

Nooh, on tassa jotain kivaaki, hostsisko fiksas mun hiukset eilen, tosi kivat tuli! Eilen myos kaivettiin joulukoristeet esiin ja pistettiin joululauluja soimaan, kovaa vauhtia sekin juhla lahestyy. Enka malta oottaa etta paasen sinne Rototua campille vahan tuulettumaan tasta kaikesta ja pitamaan hauskaa muiden vaihtarien kanssa. Enaa viikko!