Paivittelya pitkasta aikaa

Eipa oo tullu paivitelty vahaan aikaan joten tassa tulee! Taalla ei oo pariin viikkoon tapahtunu hirveesti mitaan erityista, koulua oon kayny ja tan viikon lomaillu kun muut on tekemassa kokeita joita mun ei tarvii teha. Aika yksinaista on ollu kun kaikki muutkin vaihtarit on tan viikon koulussa mutta minkas teet. Ens viikolla alkaa virallinen kahen viikon loma, eika oo mitaan kummempia suunnitelmia. Oon joutunu valitettavasti varautuu hengailee taas itteni kanssa paaosin, koska ne ainoot kamut joita oon taalta saanu lahtee kaikki jonnekki reissuun. Tokalla lomaviikolla suunnitelmissa olis kuitenkin menna oleskelee Brittan mummon taloon (josta britta pitaa huolta ton viikon, dunno why...), ehka menna rock slidelle Karlin ja Brittan kanssa ja tutustuu Brittan parhaaseen kaveriin, joka tulee Gisborneen tokalla viikolla kanssa. Toivottavasti toteutuu...
Vahan on nyt viime viikkoina ottanu paahan taa yksinaisyys. Koulussa mulla on nimittain aika paljon kavereita, ikina en joudu valkkia viettaa yksin muutenki aina on joku jonka kaa jutella. Muttaku naa ei vapaa-ajalla tee oikeen mitaan eika oo kovin aktiivisia kutsuu minnekkaan. Taa kaverien hankkimisen vaikeus on tullu aikamoisena yllatyksena, kaikki on nimittain tosi avoimia ja tulee herkasti juttelee mut sit ei kuitenkaan. Luulisin etta suurin syy on, etta taa kaupunki on aika pieni eika oo hirveesti tekemista. Leffaan voi tietty aina menna, viela en oo ollu mut ehka mennaan huomenna.
Talla viikolla otin itteeni kuitenki niskasta kiinni ja rupesin jarkkaa harrastuksia ja muita aktiviteetteja. Se osottautuki aika helpoks, neljannen jakson alusta alotan nailla nakymin tanssikurssin, joka on joka maanantai ja keskiviikko. Kavin myos eilen tapaamassa tan alueen GirlGuide-vastaavaa kun olin kyselly et jos voisin liittyy partioon tai jotain. Aattelin et partiosta olis helppo saada kavereita ja nain. Gisborne on kuitenki niin pieni et meille vanhemmille ei oo omaa ryhmaa ja siks taa lady ehdotti et musta vois tulla apulaisohjaaja 7-9 -vuotiaille tytoille ja lupauduin. Vahan petyin sikali et kavereita en tuolta varmaan tuu saamaan ku oon ainoo nuori ohjaaja mut kuulostaa silti kivalta ja ompahan ainaki jotain tekemista.
Oon myos huomannu etta fiilikset menee taalla hullua vuoristorataa. Joskus heraan aamulla ihan maassa eika huvita nousta ylos ku ei oo mitaan kivaa tiedossa. Koulussa ekalla tunnilla saatan taas olla ihan innoissani, hymy huulilla ja seuraavalla valkalla taas arsyyntyny ku oon pihalla muiden jutuista. Iltapaivalla taas tylsistyny ja illalla aatella etta huhhuh olipa kiva paiva. Tota en vaan tajuu, en sit millaan; miten fiilikset voikaan vaihtua noin nopeesti aaripaasta toiseen ja taas takasin. Hirmu kasvattavaa taa kaikki silti on, taytyy parjailla ihan omillaan ja olla ite aktiivinen ja avoimella mielella.
Oon huomannu et musta on tullu taalla paljon reippaampi ja rohkeempi monella tapaa. Uskallan menna juttelee vahan tuntemattomimmilleki ihmisille ja vaik kysyy kyytia kotiin jos tarttee. Lisaks oon saanu paljon itsevarmuutta, taalla ihmiset kehuu toisiaan paljon enemman kun suomessa, saan kuulla taalla ainaki neljasti viikossa kommentteja esim. Oh u have such a pretty face! Ur eyes are so freakin' beautiful! I'm so in love with ur skirt, it's so cool. Ur hair looks so cool, i can't believe it! Toi on tosi hammentavaa valilla, meen aina tosi hamilleni ku en oo tottunu tollasiin kehuihin, kivaltahan se tietty tuntuu. Valilla tosin ihmettelen onks taa joku kulttuurillinen juttu etta kehuskellaan hirveesti, luultavasti on.
Oon paassy kanssa vahan tutustuu maorikulttuuriin, meilla on nimittain huomenna kaytannon koe poista, eli sellasesta narun paassa olevasta pallurasta jota pyoritellaan ja maiskitaan oikeessa rytmissa, aika vaikee selittaa. Musta on tullu aika taitava, ku sita on niin kiva treenailla. Arsyttaa ku en osaa oikeen selittaa tota, mut just makee juttu.
Ja lopuks viela pahottelut tasta kaikesta negatiivisuudesta, haluun kuitenki mielummin olla rehellinen enka vaittaa et joojoo mahtavaa on vaikkei aina oliskaan. Uskon ja luotan kuitenki etta taa on paranemaan pain. Alkaaka ymmartako sita niin etta karsin jotenki taalla, mulla on ollu taalla myos ihan tajuttoman hauskaaki ja oon saanu mahottomasti uusia kokemuksia ja seuraavia odottelen :))

Tässä nyt sitten vähän pidempi päivitys meikäläisen elämästä täällä kun edelliset kirjotukset on ollu sen suhteen vähän tynkiä. Eli yritän tässä eritellen kertoa vähän tarkemmin. VAROITUS! Tää on siis tosi pitkällinen selostus, pahottelut jo etukäteen!

Perheestä: Asun siis kolmistaan hostaidin ja –veljen 4v kanssa. Tullaan hyvin toimeen, ainakaan vielä ei oo tullu mitään suurempia ongelmia, mitä nyt kaikkee pientä mut sehän kuuluu asiaan. Hostmum erosi tän vuoden helmikuussa mutta tulee hyvin toimeen exmiehen kanssa silti, tai niin ainaki sanoo. Hostmumin elämä on täynnä draamaa, täytyy myöntää, koko ajan on jotain probleemaa joko exmiehen tai tuttujen kanssa. Mut tosi herttanen se silti on, ajattelee aina mun parasta ja on hirveesti pahotellu että nää viime viikot on ollu sellasta hulabaloota. Niin kauan ku pystyn pysyy noiden draamojen ulkopuolella, kaikki on hyvin, pidän kyllä huolen itestäni eikä mua onneks tarvii hirveesti paapoa.
Hostveli on tosi sulonen tapaus, toitottaa kaikille tuntemattomillekki et ’kato täs on mun isosisko’ ja se on tosi söpöö ja oon aina imarreltu :DD Mut osaa se olla varsinainen rasite välillä, varsinki ku se on tylsistyny ja rupee häiriköimään vaan ihan huvin vuoksi. Mut sellasiahan ne lapset on välillä…Ollaan kaikkee kivaa puuhailtu yhessä kuten opeteltu pyörällä ajoa, käyty puistossa ja tietty katottu muumeja! Hostveli on muuten ihan innoissaan muumeista, yks päivä se katto niitä varmaan neljä tuntia putkeen ja lauleskelee jo tunnaribiisiäki (joka on enkuks ihan väärä versio, murrr). Oon hyvä aivopesee lapsia! ;D
Elämä täällä on tosi arkista, välillä aika tylsääki ja se on ollu ehkä vaikein asia hyväksyä. Jotenki sitä ennen lähtöä aattelee että vaihtarivuosi on sellanen tajunnanräjäyttävä kokemus, että koko ajan ollaan menossa ja tapahtuu jotain mutta todellisuus on kuitenki jotain ihan muuta. Loppujen lopuks elämä on aika samanlaista toisella puolella maapalloakin, arkista mut kuitenki ihan mukavaa.
Päivärytmistä sen verran, että herään yleensä seitsemän ja puol kasin välissä, riippuen siitä että jaksanko panostaa tukkaan ja naamaan ;)) Petaan sängyn(!!!), puen koulupuvun päälle, syön aamupalaa(useimmiten weetbixeja tai muroja), teen lounasta jos jaksan(yleensä en), meikkaan, laitan tukan ja hyppään alexan kyytiin joka ajaa meijän ohi kouluun joka aamu. Koulun jälkeen täällä ei yleensä tapahdu hirveesti, suurin osa menee suoraan kotiin tai töihin ja sitte vaan lagaa siellä ymmärtääkseni. Käyn usein koulun jälkeen ulkona koiran kanssa tai lenkkeilemässä, useimmiten ylös Kaiti Hilliä, josta on tosi upeet näkymät kaupungin ja meren ylle. Mulle Kaiti hill on ikään kuin hengähdyspaikka, meen sinne usein vaan kattelee merta ja pohdiskelee maailman menoa. Ite käytän koulubussia josta joudun maksaa $1 ja joka on aina ihan täynnä meluavia oppilaita. Mut tykkään kyl tosta koulubussista, se on aika halpaa ja pysähtyy melkeen meijän talon eessä. Iltasin mennään tosi aikasin nukkuu, joskus jo kaheksalta mut tuleepa ainaki nukuttua tarpeeks.
Viikonloppusin meijän talossa siivotaan, ajetaan nurmikko, pyykätään ja sellasta. Joskus mennään kaupungille tai puistoon tai mitä nyt yleensä keksii, Gisbornessa ei oo nimittäin hirveesti tekemistä. Aika usein viikonloppuiltaisin mennään hostmumin kaverin Sandin luokse, jolla on kolme lasta, joista vanhin Bree on mun ikänen ja tosi mukava. Rakastan niiden taloa, se on ihanan iso ja viihtysä ja siellä on aika tosi rento ja mukava ilmapiiri ja kaikki on tosi mukavia ja vieraanvaraisia. Sandin luona tuun sitte näillä näkymin asumaan jos ja kun hostit menee jonnekki niin etten voi mennä mukaan.

Koulusta: Aineina mulla on siis jälleen kerran matikka, englanti, catering, historia, liikka ja bilsa. Tykkään eniten cateringista, kokkaillaan ainaki kahesti viikossa ja opettaja on ihan ylimukava, tosi rento aine siis. Matikassa on vähän vaikeuksia mut whatever…nojoo mun koulumenestys ei oo kovin kiinnostavaa eli se siitä tällä erää.
Mun ei onneks tarvii tehä loppukokeita, koska ne maksais mulle $400. Kokeet on siis ens viikolla ja seuraavan jakson lopussa marraskuussa ja näillä näkymin lomailen sillon. Noi marraskuun kokeet kestää ilmeisesti kaks viikkoo, eli mun kesälomat pitenee aika mukavasti. Oon siis luultavasti ens viikon lomalla ja heti perään on kahen viikon loma, jipii.
Koulussa on hengannu pääosin brittan kanssa, ollaan yhessä melkeen kaikissa aineissa. Britta on tosi ystävällinen ja huolehtivainen mut myös vähän erikoinen tapaus tavallaan. Mut oon vaan ilonen et on joku (noo on kyl muitaki mut anyway) jonka kanssa viettää aikaa koulussa ja näillä näkymin kohta myös koulun ulkopuolella. Mennään melkeen joka päivä lounasvälkällä brittalle ja syödään lounasta ja katellaan disney channelia. Joskus joitain muitaki kavereita tulee.
Eka kuukausi täällä on siis nyt pulkassa, aika on menny hirmu nopeesti ja paljon on ehtiny tapahtua. Oon siis ollu jo futisreissulla Palmerston northissa ja sukuloimassa Taurangassa sekä tietty tutustunu paikkoihin ja ihmisiin täällä. Nyt vihdoin tuntuu et on päässy vähän asettumaan tänne, mikä on hyvä. Onneks sovittiin Brittan kanssa et hengailtais yhessä viikonloppuna ja meksikolaisen vaihtarin Jesus’n ja norjalaisen marlenin kanssa ollaan puuhailtu kaikkee, varsinki marlenin kanssa ollaan tutustuttu tosi hyvin, tekstaillaan ja nähään aina välillä ja vaihdellaan kuulumisia.
Aika paljon mun ajatukset on ollu suomessa, kummasti alkaa arvostaa niitä pieniä itsestään selviä juttuja kotona. Esimerkiksi sitä, että voi marssia rennosti jääkaapille, mennä suihkuun sillon ku haluu, olla rehellisesti tosi huonolla tuulella ja muuten vaan olla ihan täysin kotonaan. Nyt pitäis vaan saada ajatukset pois sieltä kotisuomesta ja keskittyä ja nauttia näistä asioista täällä. Koti ja kaverit kuitenki pysyy mut tän tilaisuuden saa vaan kerran eikös?

Back home

Nonni, kotona ollaan, takana hyva reissu! Oltiin siis hostmumin aidin 70v synntareiden takia taurangassa tai oikeestaan tarkemmin sanottuna papamoa beachissa, joka on taurangan yks lahioista. Yovyttiin hostaidin parhaan kaverin aidin, Donnan, luona koska sen oman aidin koti on niin raihnanen ja sotkunen. Ne oli kylla keskenaan ihan kuin omaa sukua ja mut otettiin siella tosi hyvin vastaan uutena perheenjasenena. Donna varsinki oli ihan yliherttanen, se olis vieny mut lahestulkoon kaikkialle jos ois vaan ollu tarpeeks aikaa.
Ehittiin kylla tehda kaikenlaista, kaytiin suvun kanssa lounaalla sellasessa ihanassa surffirantakahvilassa, kaytiin hostmumin kaa shoppailemassa, kiivettiin ylos mount manganuille ja lilluttiin sellasissa ihanissa kuumissa uima-altaissa.
Paikkana toi oli ihan taydellinen jos tykkaa sellasesta OC-meiningista: talot oli hienoja ja valtavia, oli kunnon surffirannat, uima-altaat, ostoskeskukset...En vaan ymmarra miten tassa maassa on niin paljon niin rikkaita ihmisia, luksuslukaaleja riitti kilometrikaupalla. Oli makee reissu siis, ja jouluks luultavasti takasin ja sillonhan on kesa ja kuuma, en malta oottaa!
Paivittelen tassa joku paiva taas ja kerron miten arkielama taalla kulkee, nyt oon niin laiska etten jaksa, haha! :DD

Sataa :((

Tein nyt tallasen pikapaivityksen, koska lahetaan tanaan koulun jalkeen Taurangaan hosmumin aidin synttareille ja tullaan vasta sunnuntaina. Kivalta kuulostaa, toivottavasti saa on hyva ja paasen tutustuu vahan paremmin hosteihin. Sain just kuulla, etta hosmum ei enaa haluu asuu gisbornessa (tai sen kyl tiesin jo) ja yrittaa muuttaa taurangaan ens vuoden alussa, mutta tosi epavarmaa viela. Mut jos se on mahollista, niin mun case on vahan auki... Eli ilmeisesti jaisin tanne ja vaihtaisin perhetta tai jotain. Mun tota selvitellaan sitte ku tiedetaan etta onko toi muutto ees mahollinen.
Jaahas enempaa en ehtiny kirjotella, kohta hyppaan alexan kyytiin ja lahen kouluun, tylsaa...Mut ihan kivaa tavallaan, naha ihmisia ja jutskailla ennen ku lahen reissuun!

Pronssia!

Eli siis pronssia tuli New Zealand secondary schools' girls soccer tournamentissa, tosi hyva sijoitus koska mukana oli 19 joukkuetta. Nyt omistan sellasen kauniin mitalin jota aion sailyttaa hyvassa tallessa muistona yhdesta mahtavasta reissusta.
Lahettiin siis viikko sitten sunnuntaina kahdella minibussilla Napierin kautta kohti Palmieta, matkustin samassa autossa Lisan, Alexan, Annabelin, Beanien, Bexin, Courtneyn ja muutaman muun kanssa ja oli tosi hauskaa. Kuunneltiin musaa ipodiesta ja porukka laulo kurkku suorana, kakatettiin ihan hulluna ja taustalla aivan upeet maisemat. Tosta ei matkustus paljoa parane! Tiet oli kyl tosi mutkasia ja nopeusrajotukset silti aika korkeet ja vahan hirvitti toi meno mut onneks sain hostmamalta pari nausea pillia eika tarvinnu murehtia mistaan matkapahoinvoinnista.
Paastiin lopulta perille motelliin, joka oli oikeestaan aika kiva paikka. Me vallattiin nelja miniasuntoa ja siks saatiin meluta ja saataa siella aika rauhassa. Peleja meilla oli yleensa kaks paivassa, joskus vaan yks eli meille jai aika paljon aikaa shoppailuun, keilailuun yms. seka ihan yleiseen hengailuun. Tutustuin mielestani aika hyvin kaikkiin neljaan tyttoon joiden kanssa asustelin, meil oli tosi hauskaa yhessa eika ollu paljoo bitch-meininkia, mita nyt yhen illan vaan.
Mita ite futikseen tulee, en enaa oikeen ollu vireessa. Oli koko turnauksen hyokkaaja enka tehny yhtaan maalia, mika kismittaa pahasti. Paikkoja kyl oli mut jotenki onnistuin aina sossii ne. Voitettiin kuitenki meijan lohko ja voitettiin kaikki pelit turnauksessa lukuunottamatta yhta tasuria ja haviota(havittiin siis sille joukkueelle joka voitti koko turnauksen, eli ei valittamista).
Nyt tuntuu tosi oudolta olla kotona, vasyttaa ja jotenki on menny asiat sekasi. Ehka johtuu siita etta yleensa ku tulee takasin tollaselta vasyttavalta reissulta, tietaa ainaki et paasee takas oman suomikodin mukavaan turvaan mutta yhtakkia pollahtiki takas tahan taloon, joka on nyt uus koti mut ei ihan viela tunnu kodilta kuitenkaan. Tavalliseen arkielamaan tottumisessa menee varmaan taas pari paivaa mutta mikas siina. Nyt kaipaisin jotain kaveriseuraa, puhuttiin Marlenin ja Jesuksen (meksikolainen vaihtari) et voi jotain teha tana viikonloppuna mut aina sanotaan et ei sais hengailla liikaa vaihtarikamujen kanssa eli siinapa dilemma. Sain tolta reissulta kyl kavereita joiden kanssa puhuttiin jotain yhessa helgailusta yms. mut en tiia ollaanko viela niin hyvii frendeja et kehtaisin tunkeutuu niiden kuvioihin, ne on kuitenki tuntenu toisensa vuosikausia. Tiian et kannattais vaan kysyy mut oon viela vahan pihalla naista takalaisista kuvioista ja siks toivoisin et joku muu kysyis. Tyhmaa kylla kieltamatta mutta minkas teet ://