epätoivo :((

Jaahas, lähtöön aika tasan tarkkaan kaks viikkoa eikä vieläkää perhettä. Pari viikkoo sitte ASSElta tuli viestiä et toisin ku ne oli jo sanonu, ni mul ei ookkaa mitää isäntäperhettä ja lähtöö saatetaan joutuu lykkäämään. Toi tieto sai mut epätoivoseks ja vähä vihaseks myös ja tuntuu ku tää koko vaihtarihomma ois tuhoon tuomitty yritys. Tietty monet saa perhetiedot vasta viikkoo ennen lähtöä, ettei varmaan kannattais heittäytyä epätoivokseks vielä mut mä nyt tuppaan aina ajattelee pessimistisesti worst case scenariota. Onneks nyt on futiksen mm:t ni saa ajatukset välil vähä muualle. :)) eipä mulla tänne nyt muuta kun ei kerran mitään uutta oo ilmaantunu, nautitaan aurinkoisista säistä tääl suomes! :DD

Yleistä pölinää

Nyt tuli sellanen fiilis, että vois vaikka kirjotella tänne kaikkee yleistä hälinää lähestyvästä vaihtarivuodesta. Pahoittelen jo etukäteen, että tää kirjotus tulee olemaan tajunnanvirtaa, ja mun ajatuksistahan ei tunnetusti ota kukaan selvä. :DDAnyway, aikaa lähtöön on aika tasan tarkkaan 34 päivää ja nyt kesälomalla on ollu enemmän aikaa ajatella asiaa. Koeviikolla ei kyllä energiat riittäny yhtään mihinkään ylimääräseen, just just sain viisumipaperit täytettyy ja toimitettuu toimistolle ja seki oli suuren tuskan ja vaivan takana. Sillon ajattelin, et rupeen pohtii pakkaamisii yms. vasta lomalla ettei pää hajoo. No nyt se loma sit tuli, ja pitäis oikeesti jotain tehäkki. Kaivoin tnä meijän isoimman (ja samalla markkinoiden isoimman) matkalaukun esiin. Kun se ostettiin muutama vuos sitte, ajattelin et sinnehän mahtuis vaik koko kansallismuseon aarteet mut olin kyl pahasti vääräs. Tulee tekee tiukkaa kamojen kanssa ku oon varsinainen vaatefriikki. Oon jo joutunu käskee kavereit et ne takavarikois mun lompakon joka kerta ku yritän ostaa uusii vaatteita, tai joudun koht lähtee rekan kanssa ajelee kohti Uutta-Seelantia. Pitäis varmaa tehä koepakkaus...
Käytii tänää stadis matkamuistomyymälöissä ostamassa suomi-korttei ja joitai esitteitä, niinku ASSE (siis mun järjestö) komensi. Tarjonta oli kyl vähä heikkoo, mut löydettii eläinkorttei jois oli tyypillisii suomalaisii eläimii. Ostin sit sellaset mis oli hirvi, karhu, ilves ja joku lintu kai. Käytii myös Marimekos ja Moomin shopissa kattoo tuliaisii, mut en viittiny viel ostaa ku en yhtään tiiä millaseen perheeseen oon menos. Kirjekuori sijoituspaikasta ei oo siis vieläkää tullu, vaik käyn postilaatikol about 50 kertaa päiväs :DD
Aattelin tän kaiken muun papatuksen lisäks kertoo, miks valitsin just Uuden-Seelannin kohdemaaksi, nimittäin se ei todellakaa ollu mulle itsestäänselvää. Päätin muistaakseni jo seiskalla et lähen vaihtoon, ja sillon halusin ehdottomasti jenkkeihin, luultavasti koska olin vaa kattonu liikaa jenkkiteinileffoi. Siinä haaveessa elin kuitenki aika kauan, kunnes käytiin muutama vuos sitte meijän suomalaisten kavereiden luona kylässä Uudessa-Seelannissa kun ne asu viel yhen vuoden. Jotenki se paikka kolahti muhun ihan täydellisesti, jo se näkymä lentokoneen ikkunast ku sen maan ekaa kertaa näki sai mut ihan sekasi. Sitä ei oikee osaa kuvailla, se pitää ite nähdä ennen ku uskoo. Kiwilandis on just sopivasti sitä kaupunkimaisuutta ja sit lisäks viel tajuttomat maisemat sekä kuulemma mahtavat asukkaat. Maana se tuntu ihan omalta, ihan ku oisin ollu siel aikasemmi. Siltä reissulta jäi niin paljon näkemättä että lupasin ittelleni et tuun viel joku päivä takas näkee sen kaiken, ja nyt se lupaus sitten lunastetaan, mistä oon tositosi ilonen! Toki kaikkii epäilyksii aina välil tulee, mut uskon et oon tehny maan suhteen oikeen valinnan.

Anteeks romaani...:PP

Vähän kuvia

Tässä muutamia kuvia Uudesta-Seelannista ja näitä katellessa ei mailttais odottaa et tonne pääsee ;))




Plus vielä yks video, josta tulee kunnon NZ-fiilis. Jo ennen kuin bongasin tän videon, mun mielestä "Forever Young" oli just täydellinen NZ-biisi, ja siksi mulle tuli kylmät väreet kun kuulin ton biisin videolla. Eli jollain muullakin on samat fiilikset tosta maasta!:DD

Here we go...

Eli suomeksi "tästä se lähtee"! Ensi vuoteni tulen nimittäin viettämään maailman laidalla Uudessa-Seelannissa vaihtarina, ja koska lähtöön on aikaa enää reilu kuukausi ajattelin, että voisin alkaa rustaamaan ylös ajatuksia ja tunnelmia tulevasta vuodesta jo nyt. Viisumipaperit on lähetetty, maksut maksettu, koulun kanssa täällä Suomessa on asiat kunnossa ja parhaillaan odotan kirjettä koulusta ja perheestä ja sen pitäisikin löytyä (toivottavasti) postilaatikosta tämän viikon aikana. Ihanaa, että pitkällinen odotus on kohta ohi!
Mulla on jonkin verran, ja ehkä osittain epärealistisiakin, haaveita perheen suhteen, ja nytpä on jännitys pinnassa. Onkohan edes pieni osa kuvitelmista totta? Suurin ja oikeastaan ainoa toiveeni perheen suhteen on, että talossa asuisi myös muita lapsia tai nuoria, ja tämä siksi, että olen oman perheeni ainoa lapsi. Mut oon kyllä henkisesti yrittänyt valmistautua siihen, ettei luvassa ole todennäköisesti mitään unelmientäyttymystä, vaan ihan tavallinen paikallinen perhe, joka on vapaaehtoisesti halunnut mut asumaan niiden katon alle. Tuntuu oikeestaan aika imartevalta, että joku perhe on tosissaan musta niin kiinnostunut musta, että haluaa nähdä kaiken sen vaivan ihan vaan, että pääsisin niiden katon alle asumaan.
Nyt kun kesäloma alko, niin on ollut paljon enemmän aikaa ajatella tätä koko vaihtarijuttua ja täytyy myöntää, että fiiliksiä on ihan laidasta laitaan. Suurimman osan ajasta oon ihan kickseissä tästä, mut välillä taas pelottaa ja tekis mieli peruuttaa koko juttu. Mutta jänistäminen taitaa kuulua asiaan kun lähtökin on jo niin lähellä....?