Here we go...

Eli suomeksi "tästä se lähtee"! Ensi vuoteni tulen nimittäin viettämään maailman laidalla Uudessa-Seelannissa vaihtarina, ja koska lähtöön on aikaa enää reilu kuukausi ajattelin, että voisin alkaa rustaamaan ylös ajatuksia ja tunnelmia tulevasta vuodesta jo nyt. Viisumipaperit on lähetetty, maksut maksettu, koulun kanssa täällä Suomessa on asiat kunnossa ja parhaillaan odotan kirjettä koulusta ja perheestä ja sen pitäisikin löytyä (toivottavasti) postilaatikosta tämän viikon aikana. Ihanaa, että pitkällinen odotus on kohta ohi!
Mulla on jonkin verran, ja ehkä osittain epärealistisiakin, haaveita perheen suhteen, ja nytpä on jännitys pinnassa. Onkohan edes pieni osa kuvitelmista totta? Suurin ja oikeastaan ainoa toiveeni perheen suhteen on, että talossa asuisi myös muita lapsia tai nuoria, ja tämä siksi, että olen oman perheeni ainoa lapsi. Mut oon kyllä henkisesti yrittänyt valmistautua siihen, ettei luvassa ole todennäköisesti mitään unelmientäyttymystä, vaan ihan tavallinen paikallinen perhe, joka on vapaaehtoisesti halunnut mut asumaan niiden katon alle. Tuntuu oikeestaan aika imartevalta, että joku perhe on tosissaan musta niin kiinnostunut musta, että haluaa nähdä kaiken sen vaivan ihan vaan, että pääsisin niiden katon alle asumaan.
Nyt kun kesäloma alko, niin on ollut paljon enemmän aikaa ajatella tätä koko vaihtarijuttua ja täytyy myöntää, että fiiliksiä on ihan laidasta laitaan. Suurimman osan ajasta oon ihan kickseissä tästä, mut välillä taas pelottaa ja tekis mieli peruuttaa koko juttu. Mutta jänistäminen taitaa kuulua asiaan kun lähtökin on jo niin lähellä....?