Yleistä pölinää

Nyt tuli sellanen fiilis, että vois vaikka kirjotella tänne kaikkee yleistä hälinää lähestyvästä vaihtarivuodesta. Pahoittelen jo etukäteen, että tää kirjotus tulee olemaan tajunnanvirtaa, ja mun ajatuksistahan ei tunnetusti ota kukaan selvä. :DDAnyway, aikaa lähtöön on aika tasan tarkkaan 34 päivää ja nyt kesälomalla on ollu enemmän aikaa ajatella asiaa. Koeviikolla ei kyllä energiat riittäny yhtään mihinkään ylimääräseen, just just sain viisumipaperit täytettyy ja toimitettuu toimistolle ja seki oli suuren tuskan ja vaivan takana. Sillon ajattelin, et rupeen pohtii pakkaamisii yms. vasta lomalla ettei pää hajoo. No nyt se loma sit tuli, ja pitäis oikeesti jotain tehäkki. Kaivoin tnä meijän isoimman (ja samalla markkinoiden isoimman) matkalaukun esiin. Kun se ostettiin muutama vuos sitte, ajattelin et sinnehän mahtuis vaik koko kansallismuseon aarteet mut olin kyl pahasti vääräs. Tulee tekee tiukkaa kamojen kanssa ku oon varsinainen vaatefriikki. Oon jo joutunu käskee kavereit et ne takavarikois mun lompakon joka kerta ku yritän ostaa uusii vaatteita, tai joudun koht lähtee rekan kanssa ajelee kohti Uutta-Seelantia. Pitäis varmaa tehä koepakkaus...
Käytii tänää stadis matkamuistomyymälöissä ostamassa suomi-korttei ja joitai esitteitä, niinku ASSE (siis mun järjestö) komensi. Tarjonta oli kyl vähä heikkoo, mut löydettii eläinkorttei jois oli tyypillisii suomalaisii eläimii. Ostin sit sellaset mis oli hirvi, karhu, ilves ja joku lintu kai. Käytii myös Marimekos ja Moomin shopissa kattoo tuliaisii, mut en viittiny viel ostaa ku en yhtään tiiä millaseen perheeseen oon menos. Kirjekuori sijoituspaikasta ei oo siis vieläkää tullu, vaik käyn postilaatikol about 50 kertaa päiväs :DD
Aattelin tän kaiken muun papatuksen lisäks kertoo, miks valitsin just Uuden-Seelannin kohdemaaksi, nimittäin se ei todellakaa ollu mulle itsestäänselvää. Päätin muistaakseni jo seiskalla et lähen vaihtoon, ja sillon halusin ehdottomasti jenkkeihin, luultavasti koska olin vaa kattonu liikaa jenkkiteinileffoi. Siinä haaveessa elin kuitenki aika kauan, kunnes käytiin muutama vuos sitte meijän suomalaisten kavereiden luona kylässä Uudessa-Seelannissa kun ne asu viel yhen vuoden. Jotenki se paikka kolahti muhun ihan täydellisesti, jo se näkymä lentokoneen ikkunast ku sen maan ekaa kertaa näki sai mut ihan sekasi. Sitä ei oikee osaa kuvailla, se pitää ite nähdä ennen ku uskoo. Kiwilandis on just sopivasti sitä kaupunkimaisuutta ja sit lisäks viel tajuttomat maisemat sekä kuulemma mahtavat asukkaat. Maana se tuntu ihan omalta, ihan ku oisin ollu siel aikasemmi. Siltä reissulta jäi niin paljon näkemättä että lupasin ittelleni et tuun viel joku päivä takas näkee sen kaiken, ja nyt se lupaus sitten lunastetaan, mistä oon tositosi ilonen! Toki kaikkii epäilyksii aina välil tulee, mut uskon et oon tehny maan suhteen oikeen valinnan.

Anteeks romaani...:PP