Welly girl to be!

Jos joku on lukenu tarkasti edellisen paivityksen, niin huomas varmaan etta puhuin jostain suunnitelmasta. Ja se "hullu" suunnitelma toteutui: muutan ens kuussa saksalaisen vaihtarikaverin luokse Wellingtoniin! En ois ikina uskonu etta se oikeesti vois olla mahollista mutta nakojaan maailma on taynna pienia ihmeita :)
Yritan nyt kertoo lyhyesti miten tassa paasi nain kaymaan.

Viikonloppuna mieli oli aika maassa ku piti tulla leirilta kotiin ja soitin Ninalle. Kerroin vaan etta tassa perheessa asuminen ei oikeen onnaa ja se sano etta sen hostperhe haluais toisen vaihtarin. Kavin siis seuraavana paivana juttelemassa aluevalvojalle ja tota muuttojuttua alettiin selvittelemaan ja ne suostu! Siina oli monta mutkaa valissa mutta enpa viitti kaikkia selostaa turhaan. Aluavalvoja paatti kuitenki ottaa mut siita perheesta pois koska mun ei kuulemma taydy sietaa sellasta sontaa jota hostaidilta sain. Asun valiaikasesti aluevalvojan luona kunnes paasen muuttaa. Muuttopaivaks on laitettu 28. tammikuuta eli etelasaaren reissun loppu, toi reissuhan loppuu wellingtoniin joten on aika jarkevaa etta jaan suoraan sitte sinne.

Ja minahan olen innoissani! Musta ja ninasta tuli tuolla leirilla niin hyvia kavereita etten malta oottaa etta meista tulee hostsiskoksia! Ollaan molemmat ihan hyperinnoissaan:D Ollaan jo suunniteltu mita kaikkee voidaan wellingtonissa puuhata. Tassapa kuitenkin laiskalaisilla viivoilla asoita jotka ilostuttaa mua tassa:

-paasen jakamaan huoneen ninan kanssa ja saan ekaa kertaa "siskon"! Voin kuvitella meijat tekemassa kaikkee kivaa yhessa (vaikkei tietenkaan koko ajan!)

-asun wellingtonissa eli kyseessa on ihan kunnon kokonen kaupunki jossa tehtavaa ja pallisteltavaa riittaa. Kattelin googlesta kuvia ja ihanalta nayttaa, kylla ma city girl loppujen lopuksi oon ja on tata pikkukaupungin elamaa on jo saatu tarpeeksi seurailla

-liikkumisen pitais olla helpompaa kun juna-asema on ihan talon vieressa ja matka keskustaan kestaa vaan 10min, samoin kouluun. Jotain bussien tapaisiakin sielta pitais loytya!

-Nina on musiikki-ihmisia niinku makin ja talosta loytyy ainakin piano ja kitara. Siinapa meille yks kiva aktiviteetti lisaa:)

-hostisa on aluevalvoja eli tietaa tasan tarkkaan mista hommassa on kyse. Se kuulemma rakastaa vaihtareita ja ottais varmaan kymmenen joka vuosi jos vaimo antais luvan:DD

-Mita nyt kaikilta oon kuullu, noi on tosi valittavia ihmisia. Ainakin ne on hoidellu jo mun asioita, jarkkailly viisumia ja koulujarjestelyja yms. Oi kun ihania!:)

-Ne puuhaa perheena paljon kaikkea ja nina viettaa jopa aiti-tytar aikaa hostaitinsa kanssa (mika ei ois vanhassa perheessa tullu kysymykseenkaan)

-kaikilla myos ASSEn puolelta on tosi hyva fiilis tasta, kaikki on ollu tosi ilosia mun puolesta

-mulla on ITELLA niin hyva tunne tasta, ehkapa tosta alkais se mun vaihtarivuoden kulta-aika, fingers crossed

Tasta kaikesta oppineena tiedan kuitenki ettei taydellista oo olemassakaan ja osaan varautua ongelmiinkin. Sopeutumisprosessi taytyy taas alottaa uudelleen ja sellasta mutta eipa tassa mitaan havittavaakaan ole, taa vuosi on menny kiertolaiselamaksi joka tapauksessa.
Aluevalvojalta sain vuoden tsemppari-tittelin, se sano olevansa ylpee etta oon viela leuka pystyssa tan kaiken rumban jalkeen. Ja onhan tahan matkan varrelle sattunu vaikka mita, lahdon lykkaysta, muuttoa, ilkeita hostaiteja ja -tateja, huonoa tuuria sun muuta. Se sano etta on ilonen mun puolesta, tan kaiken jalkeen ansaitsen mahtavan loppuvuoden wellingtonissa, toivotaan etta niin kay!

Ja taytyyhan sita itestakin olla vahan ylpea, tein kerrankin jotain mita en normaalisti tekis eli pidin paani. Viikonloppuna paatin etta en anna periksi ennen kun joku tekee asialle jotain ja se kannatti. Ja taas uusi oppi takataskussa: jos jotain haluat niin sano, ei kukaan voi muuten tietaa. Hahah voisin kohta alkaa kokoomaan jotain elamanviisauskirjaa :DD

Lisaa yksityiskohtia myohemmin mates!