sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Great summer savings

On vahan hammentavaa ku kavelee kauppaan ja nakee siina oven vieressa hyllyn taynna mainoksia, toiset sanoo "Great summer savings" ja siina vieressa on toinen joka taas sanoo "Get ready for christmas". Eli toisin sanoen eihan tassa tiia miten pain pitais olla kun joulu ja kesa pukkaa paalle yhta aikaa!

Viime viikolla laitettiin suvun ja muutamien kavereiden voimin takapiha kuntoon hostsiskon haita varten. (siis en puhu nyt mistaan haikaloista vaan siita juhlasta ku mennaan naimisiin, kirjaimia puuttuu ;DD)Hostisa osti siis siirtonurmikkoa ja sita kanniskellessa ja levitellessa meni mukavasti yks kuuma kesapaiva ja palkkioks pidettiin talkoobarbeque avec kaikki peruskiwisapuskat kuten makkarat, "meat patties", sampylat ja perunasalaatit. Olihan sita kiva istuskella terassilla ja katella kovan tyon tulosta hyvassa seurassa ja hyvan ruuan kera. Nyt mun tehtava on siirrella sadettajaa vahintaan kolmesti paivassa ettei uus nurmikko kuole kuivuuteen.

Viikonloppuna mentiin Jessin ja hostaidin kaa kaupungille ettii niille mekkoja ja kenkia hostsiskon haihin ja ihan kivoja loyty vaikkei ne ihan mun makuun ollutkaan. Vahan harmittaa kuunnella naiden haahehkutusta ku ei Marlenin kanssa paasta mutta uhrauksia on tehtava. Tiedossa on kuitenki samaan aikaan niin mahtavalta kuulostava etelasaaren reissu etta oon kuitenki mielummin siella. Huonoa tuuria ajotuksen suhteen :((
Oltiin taas sukuloimassa tana viikonloppuna. Host-tati saa vauvan ihan lahiviikkoina ja mentiin pallistelemaan vauvan huonetta ja syomaan grilliruokaa(again) ja pavlovaa. Ihan mukavata, niin mukavia ihmisia noi host-tadit!

Sunnuntaina meilla oli futisjoukkueen fundraising verkkaripukuja varten ja pestiin autoja hintaan $4. Mun tehtava oli heilua keskella liikenneympyraa sellasen mainoskyltin kanssa ja yrittaa houkutella asiakkaita. Aika poljalta se tuntu hillua siina kaikkien toljotettavana mutta aloin kummasti nauttia huomiosta ;)) Nojoo kylla ma niita autoja ihan oikeesti pesinkin ja asiakkaita riitti, nuoria ja miespuolisia varsinki kun tyttojen futisjengista kerran oli kyse :PP Mutta se oli oikeesti tosi rankkaa tyota mutta hauskaa.

Nyt on iskeny tajuntaan etta taalla on nyt oltu jo aika kauan. Huomasin etten muista joitain aika itsestaanselvia asioita suomesta. Minka varinen on 20 euron seteli? Miten uutisten tunnaribiisi menee? Mitka mun aamurutiinit olikaan? Milta oma sanky tuntuu? Milta kotona tuoksuu? En oo ikina ennen ollu nain kauaa pois kotoa.

Oon myos tajunnu etta mulla oli ennen lahtoa ihan liian isot odotukset tasta vuodesta. Etta kaikki heti jotenki loksahtaisi taydellisesti paikoilleen ja kaikki ois kivaa ja mahtavaa ja blaablaa vaikka kuinka varoteltiin etta niin se ei oo. Ja luulinki varautuneeni mutta ei sita oikeesti voi tajuta ennen ku sen kokee. Olin niin naiivi.
Nyt kun oon laskenu odotukset alemmas, oon alkanu myos nauttia tasta paljon enemman enka oo ollu niin koti-ikavainenkaan. Hyvinhan mulla rullaa, no worries! Niin paljon kivaa takana ja viela enemman edessa. Ja ennen kaikkea taydellista elamaa ei oo olemassakaan, sen taalla oon oppinu. Pitaa vaan ottaa ilo irti kaikesta hyvasta ja oppia elamaan huonompien juttujen kanssa. Ton opin aion ottaa mukaani suomeen ja nauttia elamasta ihan erilailla tasta eteenpain. Kliseita kliseita, mutta niin totta.:)

2 kommenttia:

Hilma kirjoitti...

Oon ihan samaa mieltä odotuksista. Mä erityisesti sain aika kovan kolauksen kun ensimmäiset 3 kuukautta meni siihen että koitin taistella ahdistusta, koti-ikävää ja kaikkia negatiivisia tunteita vastaan, kun perheet kusi niin pahasti. Nyt oon vasta alkanu oikeesti elämään täällä, ja asiat tuntuu jo tosi normaaleilta.

Mut ei sitä oikeesti tajua. En yhtään osannu odottaa mitään tällästä ja sit se vaan hyppää silmille ja tuntuu että maailma romahtaa :-D

liisa21 kirjoitti...

Jep taitaa olla aika universaali ilmiö vaihtareilla toi, se pitää ite kokea että tajuu! mut ihan ymmärrettävää se on silti, ollaanhan sitä yhtäkkiä pöllähdetty uuteen maahan, uusien ihmisten keskelle, tavat on erilaiset ja vieraalla kielellä ja omillaan pitäis pärjätä, isoja muutoksia eikä ihme jos kaikki ei aina suju ihan mutkattomasti. Mutta lopussa kiitos seisoo!;)