This is the time to be

Oon niin ilonen että asun nyt Wellingtonissa! Parin viime viikon aikana mulla on ollu taas niin kivaa. Viime viikonloppuna olin taas Amylla Tawassa ja vietiin sen isosisko lentokentälle enkä oo koskaan ollu noin hullussa seurassa lentokentällä. Ihmisten päät kivasti käänty kivasti ku tanssittiin dinosaurustanssia sun muuta. Nojoo, ei siitä sen enempää voitte vaan kuvitella...Oli tosi kiva olla taas täysin kiwiseurassa, tunnen kuulevani joukkoon tosi hyvin ja olevani "one of us". Matkalla kotiin soitettiin täysillä Livin on the prayer by Bon Jovi ja riehuttiin takapenkillä (kuskilla meni hermot) ja videonkin joku otti todisteeks. Jiihaa! Lauantaina hengailtiin yksien Tawakavereiden kanssa ostarilla ja illalla chillailin Ninan kanssa, kokkailtiin ja katottiin leffaa. Yhdessä kokkailu on meijän uusi harrastus.

Maanantaina ja tiistaina meillä oli kansainvälisten oppilaiden Outdoor Education camp joka oli tosi hyvä vastine rahoille, hintaahan oli vaan $10. Yövyttiin Mastertonissa maraessa, joka siis on eräänlainen maorien tapaamispaikka, sellanen jänskä talo. Ohjelmassa oli High ropes, koskenlaskua ja surffausta. Saatiin ihan kunnollinen surffaustunti ja rakastuin tohon hommaan niin täydellisesti että suutuin sille ohjaajalle kun se sano et nyt pitää lopettaa hahah! Miks suomessa ei voi surffata, miksi miksi miksi!? Not fair.
Leiri oli tosi hyvä tilaisuus myös tutustua uusiin ihmisiin, vaikka mielummin vietänkin aikaani kiwien kanssa. Sain kuitenkin uusia oikeita ystäviä ja meillä oli hauskaa yhessä. Ja edelleen, I LOVE NZ, ei sitä muuta voi sanoa kun istuu maailman nätimmällä rannalla lämpimässä kesätuulessa tukka märkänä surffauksen jäljilta syömässä jäätelöä. Oho, menipä runolliseksi, hupsiiiii....

Tällä viikolla mulla oli myös mun eka laulutunti koululla. Tykkäsin tosta tunnista tosi paljon, vaikka se keskittyiki enemmän klassiseen mutta maikka haluaa mut nyt ehdottomasti kuoroon, sinne sitte huomenna kaiketi. Meillä oli myös International dinner torstaina jonne piti tuoda jotain sapuskaa omasta maasta ja ainoana suomalaisena päätin edustaa Suomea leipomalla korvapuusteja. Taikina oli aivan valtava mutta hiiva on täällä erilaista ja sen kanssa meni hermot kun se taikina ei millään tahtonu nousta. Korvapuusteista tuli siis aika kovia ja littania mutta maku oli just niin kun kuuluukin. Ja ne oli jättimäinen menestys, taidampa leipoa noita pian uudestaan.
International dinnerillä porukka sai esittää musiikkia ja Nina kirjaimellisesti raahas mut ja yhen kiwikaverin lavalle esittämään Paramoren "The Only Exceptionin" niin että me laulettiin ja Nina säesti pianolla. Toi esitys oli tosi spontaani, ei oltu ees kunnolla harjoteltu ja se feilas melkosesti mutta onneks tilaisuus oli tosi rento ja saatiin kivaa palautetta.
Esitin musantunnilla samaisen kappaleen perjaintaina, jokaisen täytyy esiityä kerran viikossa ja huhtikuun alussa on sellanen ilta, jossa jokainen esittää kaksi hyvin harjoiteltua kappaletta ja sen on tavallaan eräänlainen koe. "The only exception" on siis mun eka valinta ja toiseksi päätin valita uusseelantilaisen Brooke Fraserin kappaleen "Betty". Tosta ekasta esityksestä sain jo tosi kivaa palautetta, pitää vaan vielä hioa vähän.

Perjantaina suunniteltiin Ninan parhaalle kaverille synttäribileitä ja lauantaiaamuna menin tawaan taas, mentiin Amyn, Loganin, Damonin ja Caitlinin kanssa kattoo uusiseelantilainen leffa "Lovebirds" (joka oli aika huono kyllä, pakko sanoo..) ja hengailtiin taas ostarilla koko päivä. Ihan pakko sanoa, että Logan on kyllä ihan paras tyyppi ikinä, mun eka gaykaveri hahah! Sillä on jo kaikki suunnitelmat valmiina, pitää kuulemma pitää jos jonkinlaiset pirskeet ja road tripit ennen ku lähen mut se ei millään meinaa uskoa että viikonloppuja ei enää hirveesti oo jäljellä (voisinko saada esim.100 lisää :DD). Jotain kivaa pitää kyllä tehdä!
Eilen illalla oltiin ninan ja yhen Caron kanssa rannalla hengaamassa Ryanin ja sen kavereiden kanssa, jotka on myös amyn kavereita. Joo ootte nyt varmaan ihan sekasin kaikista nimistä että en nyt rupee selittämään ketä ne oli ja mitä kautta tunnen jne.

Elämä on siis täällä nyt aika kiirestä ja aika kuluu kuin siivillä. Viime viikkoina oon kuitenki nähny kuvia Wanhoista ja vähän on ikävät kirpassu. Voi kun vaan voisin tuoda kaikki rakkaat tänne jakamaan tän kaiken. Ootte mun ajatuksissa! Vaikka en täältä haluiskaan lähteä, niin oon myös alkanu innostua kotiinpaluusta. En malta oottaa et nään taas kaikki, itken varmaan silmät päästäni ilosta. Kaikki tutut kasvot ja ilmeet, en malta oottaa. Huhtikuun 20. päivä siis aiheuttaa sekä positiivisia että negatiivisia tuntemuksia, mihin suuntaan tässä nyt kallistuis...? 7 viikkoa on vaan niin lyhyt aika, yks viikko täällä sujahtaa ohi tosi nopeesti.

Pakko vielä kertoa tähän loppuun ilouutisia: saadaan Espooseen vierailijoita! Nina on tosi innoissaan tulossa loppukesästä Suomeen, se on aina halunnu käydä suomessa on jopa harkinnu opiskelemista siellä. Se olis varmaan heinä- elokuuta ja aattelin että voisin ottaa sen mukaan kouluun vaikka viikoks ni näkis millanen suomalainen lukio on. Innostusta löytyy!
Myös Amy ja sen äiti on tulossa Suomeen aivan joulun alla! No kidding. Ne on menossa Lontooseen joka tapauksessa ja sanoin ihan vitsinä että eihän Suomi kovin kaukana sieltä oo ja nytpä ne on varaamassa lentoja huhhuh! Oon vaan niin otettu ja innoissani, saadaan kiwejä raahattua suomeenkin asti, ihan mahtavaa. Oon myös luvannu toimia ns matkaoppaana niille pariks päiväks.

Tässä nyt tällänen sekava päivitys. Moni on pyytänyt tarinaa hostperheestä yms. joten sellanen päivitys on lähiaikoina tulossa kunhan saan aikaseksi. Hyvää hiihtolomaa sinne, meikäläinen lähtee ottamaan aurinkoa kjähhäh!