Eilen yöllä havahduin jotenki tähän todellisuuteen kun en saanu millää unta ja tajusin et oon oikeesti lähös suomest 11 päivän päästä, eli ihan pian. En tiiä kuin on mahollista et näin kävi vasta nyt, mut luultavasti oon vaa ollu nii innoissani ku sain perheen ja näin etten oo oikeesti joutanu ajattelee sitä ite lähtöö. Jotenki vaa kun ollaan kotona puhuttu että kuka vie mut lentokentälle ja monelta jne ja totenki nyt vasta tuntuu et oon oikeesti lähössä. En vaa ymmärrä miten tuun pystyy noin vaan hyvästelee kaikki rakkaat ihmiset joista oon melkeenpä riippuvainen, sanoo vaa et nähää ens vuonna ja kääntää selän ja lähtee. mulle tarvitaan varmaan joku hinausauto...:PP Nojoo, täytyy nyt vielä alleviivata että oon kyl edelleen ihan tajuttoman innoissani tästä, ei se oo mihinkää hävinny eli ei huolta :DD Nyt on vaa tullu rinnalle tämmönen fiilis, mut seki varmaa menee ohi, viimestään kunhan pääsen sinne lentokoneeseen ja LÄHEN OIKEESTI UUTEEN-SEELANTIIN! Sitä on vaa jotenki vaa vaikee tajuu et se on nyt ihan tositosi lähellä...:))
Tällä hetkellä mua kyllä vähän stressaa toi isäntäperheasia sikäli, etten tiiä miten saisin niihin yhteyden kun mulle annettiin vaan niiden kotiosote eikä etanaposti enää ehi ajoissa perille, ainakaa välttämättä. Olisin siis s-postia vailla, muttakun sellaista en noista mistään papereista löydä! :(( soitin järjestölle ja ne lupas lähettää tiedustelun NZn toimistoon ja kysyy mut ei oo viel mtn kuulunu. Sielt sanottii et mun kannattais ehottomasti soittaa hostmomille ja kysyy. :PP Tosi kiva varmaa ku alkaisin vaan paniikissa sössöttää jtn sekavaa ja lisäks se aikaero on nii iso että en oikee tiiä millon sitä nyt sitte soittais...On vaikeeta....
torstai 29. heinäkuuta 2010
11 days! :SS
Lähettänyt liisa21 klo 4.13
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti