perilla vihdoinki

Taalla sita nyt sit ollaan, aika janna juttu tosiaan. Lahtoa edeltavan yonki nukuin tosi sikeesti, ei ollu mitaa ongelmii, mika kylla hammastyttaa mua suuresti. Lentokentallaki oli ihan ok olo, ei sellasta mitahelvettiaoontekemas-tyylista paniikkia, eika koko matkan aikanakaan oikeestaan kunnolla kertaakaan. Olin tosi levollinen ja neutraali, ja lennot meni hyvin ja kaikkee, ei mitaa ongelmia. Meil oli tosi hauskaa alexandran ja marlenin kanssa, varsinki tokavikal lennol ku bongattiin marlenin kaa jut sopo stuertti ;)) Tutustuttii aika kivasti, ja marlen asuu tas jossai ihan lahel, eli just hyva, voidaan joskus menna jonnekki yhes tai vaa jutella tai sitte vaa sekoilla, mika vaikuttais enemma meijan tyyliselta puuhalta!
Eka asia joka tast paikasta on pakko mainita on taa jarkyttava kylmyys ja talossa tuntuu viel kylmemmalta ku ulkona. Lampotilasta en oikee osaa sanoo, ei oo lampomittaria mut jossain kymmenen kieppeilla suunnilleen. Se kuulostaa aika mukavalt mut eipa sit enaa ku kuulee et tas talos (niinku ei muissakaa tassa maassa) oo lammitysta, eli jepajee... Eilen illalla palelin niin pirusti et puin nukkumaan mennessa paalle leggingsit, sellaset ohuet verkkarit, sukat, kahet villasukat, topin, ison t-paidan ja paksun hupparin. Sangyssa on lisaks viel kolme peittoa, joist kaks on takkeja mut palelin silti! :DD Onneks loungessa on isot lasiovet ja aurinko lammittaa sita nyt paivalla aika hyvin.
Loungesta puheenollen, on aika jannaa et sinne mennaan joko kylpparin tai mun huoneen kautta, tosi outoo. Ja siella naa kuulemma viettaa suurimman osan ajasta. Crazyy!:DD
Oli muuten lentokentalla ihana vastaanotto, naa oli tehny sellaset banderollin jos luki 'Welcome home Liisa' ja sit hostveli huusi heti ku naki mut 'hello sister!'. Ahh, se oli nii sopoo! Hostmomki vaikuttaa tosi kivalta, oltiin tana aamuna kavelylla keskustassa ja ihan tas talon lahella Kaiti hillilla, joka on muute ihan tajuttoman hieno paikka. Anyway se kertoili mulle aika avoimesti sen omasta elamasta ja sellast ja just siita et kuin niil on nyt talodellisesti aika tiukkaa ja nain, eli pitaa olla tarkkana ettei syo niiden muonavarastoja ihan kokonaan. Oli kyl kiva jutella, vaik naiden puhetyylista on valilla vahan vaikee saada selvaa. Jotku sanat ne lausuu nii oudosti et en tajuu yhtaa ja sit joudun kyselee joku viiskyt kertaa ennenku menee perille. On vaa vaha turhauttavaa ku ei pysty ilmasee itteensa enkuks just sillee ku haluis, mut kylhan se tast viel ehtii kehittyy. Oon viel aika pahasti ruosteessa tan enkun kanssa, vahan janna sinansa...
Ois kyl nyt nii paljon kaikkee selitettavaa et huhhuh, mut nyt on kyl pakko lopettaa et tast ei tuu mitaan ihan hirveeta romaanii. Eli ens kertaan!